Karhunpoika sairastaa

Otsikossa olevan lastenlaulun sanat ovat soineet päässä aamusta asti. Tänään olikin vähän kurjempi päivä. Aamulla kun heräsin, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihme juttu ettei Oiva ole yöllä herättänyt kertaakaan. Noh, olihan sillä eilen aika rankka päivä, kun Elmo veli ja omistajansa Jenni olivat meillä treenaamassa sekä lenkkeilemässä, ja illalla Oiva näki vielä Hannan kelpiepoika Nooan ensimmäistä kertaa. Nousin ylös ja tietysti Oiva ja Flora siinä kohtaa heräsivät. Välittömästi huomasin, että Oivan toinen silmä oli muurautunut umpeen ja rähmi älyttömästi. Tietysti ajattelin, että onpa ärhäkkä silmätulehdus ja varasin heti eläinlääkäriajan Turun Vettoriin, jossa ollaan käyty rokotuksillakin. Sain ajan alkuiltaan. Yritin vähän tutkailla silmää, mutta aika heikolla menestyksellä, joten päätin jättää sen eläinlääkärin tehtäväksi. Oiva nukkui lähes koko aamupäivän ja koitti hereillä ollessaan raapia silmäänsä, jota piti lähes koko ajan kiinni. Ei suostunut edes ulos lähtemään kuin pikaisesti pissalle ja taas piti päästä nukkumaan. Ajattelin, että jopas on silmätulehdus vienyt vedon pois pennulta. 

Lääkäriin Oiva suostui lähtemään kohtalaisen reippaasti. Lääkäri tutki pennun läpi ja katsoi silmää. Pian hän jo totesikin, että silmän sarveiskalvossa on haavauma ja siihen on lisäksi tullut tulehdus. Olin ihan ihmeissäni. Mistä siihen nyt on haava voinut tulla ja miten en muka ole sitä ollenkaan huomannut että niin on tapahtunut ja entä lähteekö siltä nyt näkö! Lääkäri rauhoitteli, että monesti jää arvoitukseksi mistä haava on  tullut ja näkökykyyn ei pitäisi tälläisen pienen haavauman vaikuttaa, kun nyt heti hoidetaan. Pähkäilin siinä sitten, että ehkä se on mennyt velipojan kanssa riehuessa ja ei ole edes kerinnyt kiljaisemaan, kun on ollut niin täpinöissään leikkimisestä. Koko ajan olen pelännyt, että koska kissa saa kyntensä pennun silmään, mutta nyt ne eivät ole edes kissan kanssa ottaneet yhteen. Saatiin lääkäristä antibioottisilmätipat ja kipulääke, koska silmä on varmasti todella kipeä. Tarkistuskäynti on sitten 16-viikkois rokotuksen yhteydessä reilun viikon päästä. Silmän pitäisi eläinlääkärin mukaan parantua entiselleen, mutta pieni arpi siihen voi jäädä. Hyvin pieni riski on olemassa, että sarveiskalvoa pitää jotenkin operoida rauhoituksessa (?), mutta se on kuulemma harvinaista tälläisessa tapauksessa.

Heti eläinlääkärin jälkeen lähdin itse Varsinais-Suomen kennelpiirin vuosikokoukseen ja Oiva jäi kotiin nukkumaan. Kun kotiuduin parin tunnin päästä, Oiva oli jo huomattavasti pirteämpi (kipulääkkeen ansiosta..) ja piti silmää jo auki. Nyt pistetään tippoja loppuviikon ajan kuusi kertaa päivässä ja ensi viikosta lähtien neljä kertaa päivässä. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä ja silmä paranee. Meinasin muuten alkaa lukea kaikenlaisia keskustelupalstoja koirien sarveiskalvon haavaumista, mutta pian totesin ettei kannata. Sieltä löytyy kyllä kaikkia kauhutarinoita silmien sokeutumisesta yms, joita ei nyt huvita lukea. Varsinkin kun eläinlääkäri vaikutti ihan optimistiselta silmän paranemisen suhteen! Flora on suhtautunut kovin huolehtivaisesti Oivan kipeänä olemiseen, aamulla olisi kauhean mielellään nuollut silmät puhtaaksi, jos en olisi kieltänyt pöpöjen pelossa.. Nukkuneetkin ovat vierekkäin <3

Pienen reppanan kipeä silmä :(