Tässä sanon "merkki!", huomaatteko suun asennosta ja siitä, että Flora on juuri lähdössä? Kuva: Janina Rand
Hyvät treenit juu. Huomaan vain taas että minulla on ongelma. En osaa tehdä päätöksiä ja olla suunnitelmallinen. Yleensä pyrin siihen, että suunnittelen treenit valmiiksi, jotta niissä olisi sitten varsinaisessa treenitilanteessa mahdollisimman paljon järkeä ja että niistä oikeasti olisi jotain hyötyä. Nyt kuitenkin taas lankesin siihen, että ajelen hallille kauheassa kiireessä ja lopulta kun ehdin paikalle, minulla ei ollut hajuakaan mitä sitä tekisi. Floran kanssa sillä ei periaatteessa enää ole väliä, meillä ei ole sen suurempia tavoitteita ja höntsätokoillaan koiran fiiliksen mukaan. Se on kuitenkin periaatteessa jo eläkkeellä. Toisaalta sen tarpeeksi korkean vireen ylläpitämiseksi olisi sillekin hyvä tehdä lyhyitä ja ytimekkäitä treenejä joissa ei olisi liikaa aikaa hengailla ja laskea virettä. Toisina päivinä haaveilen vielä, että startattaisiin ensi kesänä Floran kanssa tokon voittajaluokassa (jättämällä väliin hyppy, jota en nivelrikkoisen kanssa enää tee), toisina taas ajattelen, ettei enää kisata.
Vauhdilla merkille! Kuva: Janina Rand
Kiva kuva, mutta mitä meni vikaan Floralla? Ja miksi tuo kosketusalusta on noin kaukana merkistä?! Kuva: Janina Rand
Oivalle olisi sitten taas mielestäni erityisen tärkeää pitää treenit vauhdikkaina ja lyhyinä hetkinä, joissa pidetään kivaa minun kanssa eikä kyllästytä missään välissä. Sitten kun se treenitilanne tulee, olisi erittäin tärkeää, että minulla olisi selvät sävelet siitä mitä tehdään ja miten tehdään. Tuntuu, että koko kaksi tuntia meni hallilla nyt siihen, että jahkailin tekiskö luoksetuloa ja jos niin miten, entä se sivulle tulo, mitä sen kanssa nyt kandeis sitten tehdä? Ennen pennun tuloa luulin, että minulla on selvät sävelet miten alan mitäkin asiaa opettaa ja missä järjestyksessä, mutta en tiedä missä ihmeen kuvitelmissani onnistuin niin ajattelemaan. Toisaalta eihän kaiken tarvitse olla valmiiksi päätettyä ja asiat täytyy tehdä tottakai sen mukaan mistä pentu tykkää ja mikä sille sopii, mutta ei varmaan olisi pahitteeksi olla vähän määrätietoisempi ja järjestelmällisempi välillä. Koiraakin voisi helpottaa jos itse tietäisin mitä ollaan tekemässä. Onnistun tässä toisinaan, toisinaan taas en. Lopulta ne treenit olivat Oivankin kanssa oikein kivat, kunhan vain ennen sen häkistä ottamista päätin mitä tehdään. Hyvä on olla myös treenikaveri, joka huomauttaa (kun ei aina itse huomaa), jos alat ahnehtimaan ja tekemään liian vaikeita juttuja tai liikaa toistoja. Kiitos Janina!
Jee me leikitään! Kuva: Janina Rand
Mikä valtavan hieno damin kantaja! Kuva: Janina Rand
Enimmäksen ollaan treenailtu sisällä kotona tai ulkona läheisellä kentällä. Olen saattanut ottaa ennen lenkkiä kentällä pienen tottishetken ja sitten lähteä metsään. Oivan kanssa ollaan nyt treenattu sivulle tuloa, luoksetuloa, noutamista, istumista, maahanmenoa ja eteen lähetystä. Kaikkea tietysti leikin varjolla ja pienissä osissa. Olen ajatellut, etten nimeä vielä kauheasti mitään liikkeitä sille. Vasta kun se tekee esimerkiksi maahanmenon tai sivulletulon teknisesti oikein, liitän siihen käskysanan. Tavoitteena olisi opettaa asiat heti alusta oikein. Varmaan ihan kaikessa se ei onnistu, mutta toivottavasti niitä voi sitten korjailla ja opettaa uudelleen jälkikäteen. Helpommalla vain pääsisi, jos pitäisi opettaa jokainen asia vain kerran. Sitten pitäisi vielä päättää mikä on oikein, mikä on kriteeri missäkin asiassa ja miltä haluan liikkeen lopulta näyttävän? Esimerkiksi seuraamisen paikka. Tänään puhuttiin siitä tkk:n treeneissä. Olen katsellut netistä tottisvideoita ja koittanut selkeyttää itselle miltä haluaisin seuraamisen näyttävän (hyvä vinkki eräältä kouluttajalta tuo videoiden katselu). Niitä videoita katselemalla saa vähän kuvaa, miltä se seuraaminen voisi oikeasti joskus hamassa tulevaisuudessa näyttää ja myös millaista en haluaisi sen olevan. Sama asia esimerkiksi maahanmenon kanssa, miten opetan sen teknisesti oikein? Tällä hetkellä treenataan sitä ns. hissinä, eli koira laskeutuu seisomisesta alas tassut paikallaan maahan. Luulisin, että se on nyt kaikkein järkevintä. Kuulostaa ehkä jonkun mielestä totiselta miettiä nyt jo kaikkia tälläisiä juttuja kun pentu on noin pieni, mutta minusta se on erittäin tärkeää. Tavoitteena on kuitenkin tulevaisuudessa harrastaa ja kisata ainakin tokossa ja toivottavasti myös jossain pk-lajissa (ja tietysti myös vepessä), joten tottis pitäisi olla hyvin hallussa. En aio kuitenkaan oikeasti pitää mitään kiirettä. Oiva saa rauhassa kasvaa, eikä sen meidän tarvitse valioitua missään lajissa ainakaan nuorena, vaikka se tuntuukin välillä olevan hieman "in". Korjatkaa, jos olen väärässä. Mutta kuitenkin, kun tehdään niin tehdään sitten alusta saakka oikein kaikessa missä osataan.
Ohikiitävä epätarkka pallomies <3 Kuva: Janina Rand
Ainoa pidempi treeni meille on tullut sunnuntaisin Turun käyttökoirakerhon tottiksissa. Sielläkin lopetin ekalla kerralla 40 minuutin jälkeen. Tänään kun oltiin treeneissä toista kertaa, niin taisi mennä vähän hengailuksi. Toisaalta onhan sekin tärkeää, että pentu oppii pikkuhiljaa myös "vain olemaan". Sitä odottelua kun tulee olemaan valitettavasti varmaan lajissa kuin lajissa. Oiva on harjoitellut myös olemaan häkissä hallilla ja toivonkin sen oppivan rauhoittumaan häkissä missä vaan ollaankin. Aika hyvin se jo osaa olla siellä, välillä saattaa haukkua tai vinkua, mutta mielestäni ei kuitenkaan mitenkään älyttömästi. Häkkiharjoittelu aloitettiin ensin kotona niin, että Oiva laitettiin sinne sen ollessa jo valmiiksi väsyneempi tai se sai esimerkiksi ruokansa tai luun häkkiin. Aluksi ajat häkissä olossa olivat lyhyempiä ja pikkuhiljaa pidensin niitä.
Hieno sivu! Kuva: Janina Rand
Vitsit, ollaan menossa 5.4 Mia Skogsterin pentuseminaariin Veikkolaan Oivan veljen Elmon omistajan Jennin kanssa. Odotan kyllä seminaaria todella innoissani! Siellä käsitellään juuri niitä asioita joita tässä on nyt tullut mietittyä. Miten hyödyntää pennun ensimmäinen ja koulutuksellisesti tärkein vuosi hyvin, mitä liikkeitä kannattaa opettaa jo nyt ja mitä myöhemmin. Miten luodaan oikeaa tunnetilaa tottikseen ja hyvää suhdetta koiraan ja miten koiraa motivoidaan työskentelemään ohjaajan kanssa. Odotan oppivani seminaarissa paljon uusia juttuja ja kuulemaan kertauksena jo joitain oppimiani asioita.
Mikä vallan mainio pikku Oiva ja leikki! Kuva: Janina Rand
Taidanpa tästä lähteä kirjoittamaan treenipäiväkirjaa ja tekemään suunnitelmia ja päätöksiä tulevien treenien suhteen. Lupaan päättää ennen nukkumaan menoa opetanko Oivan tulemaan sivulle suoraan edestä vai takakautta kiertäen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti