sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Nou1

Taipunut.
Kuva: Nina Remes

No taipuihan se! Nimittäin Oiva. Viime viikonlopun taippareista siis Oivalle hyväksytty tulos. Kokeet pidettiin Pöytyällä ja tuomarina oli Ossi Kähärä. Matkattiin koepaikalle Tertun ja Mileyn kanssa ja oltiinkin hyvissä ajoin paikalla. Kävin kävelyttämässä Oivan ja käytiin hengailemassa siinä piha-alueella, missä myös sosiaalinen tilanne ja tuomarin alkupuhuttelu pidettiin. Mentiin hetkeksi katsomaan muiden suorituksia. Ihme kyllä ei edes oikeastaan alkanut jännittää kuin ehkä ihan vähän. Jotenkin sitä suhtautui tähän rennommin ja myös niin, että Oiva tekee nyt mitä tekee ja en voi kauheasti sen tekemiseen vaikuttaa. Tottakai pystyn miettimään miten lähetän koiran hakuun, miten otan sen vastaan linnun kanssa ja miten tarvittaessa kutsun tai muuten ohjaan sitä, mutta hyvinhän erilaista tämä on kuin ne lajit, joissa olen tottunut kisaamaan. Vepessä esimerkiksi jokainen askel tai ylimääräinen käsky on heti -1 pistettä, kun taas taippareissa saa liikkua. Tosin ne pyhät suunnitelmat sen liikkumisen ja äänenkäytön suhteen vähän vesittyivät, enkä osannut olla ihan täydellisen luonnollinen siinä koetilanteessa. Ennen iltapäiväryhmän aloitusta käytiin viskomassa pari kertaa varista Oivalle, sai vähän hetsattua ja heräteltyä sitä hommiin.

Sosiaalisessa tilanteessa ja tuomarin puhuttelussa tuomari toivotti kaikki tervetulleeksi ja kertoi vähän tulevista osioista tai jotain. Myönnettäköön, että meni vähän ohi, koska herra pikku Oo kohelsi siinä hyvän aikaa ennen kuin malttoi. Ei sentään kyyläillyt muita koiria, vaan teki niitä ihania loikkia mua päin, puri hihasta ja riehui. Jestas että hävetti.. Lopulta se koheltaminenkin loppui ja saatiin hyväksytty tästä sosiaalisesta tilanteesta. Tuomari ei sanonut riekkumisesta mitään, ehkä se sitten vaan vaikutti pahemmalta kuin oli?

Äipän jalkojen väliin piti ängetä!
Kuva: Janina Rand


Ensimmäinen osio oli vesinouto. Oiva tuli ihan kivasti kävellen rannalle. Pidin sen taippariotteessa noutajahihnalla lokin heiton sekä ensimmäisen heiton jälkeisen laukauksen ajan. Prinssi oli taas vähän hienohelma ja ei suostunut tulemaan istumaan sivulle, koska maa oli märkä. Vähän otti pannuun, kun niitä perussentoja on nyt hinkattu ja hinkattu. Taisin koittaa siinä pari kertaa saada Oivaa sivulle, kunnes tuomari totesi ettei sen tarvitse istua. Ainiin joo, eihän se nyt ole se oleellisin asia.. Noudot teki hyvin ja vauhdilla, palautuksissa taisi muistaakseni hieman koittaa omia, mutta sain napattua linnut käteeni. Tai olisko parempi sana kaapattua. Jotenkin se yleisö tai jokin vähän hämmensi Oivaa ja yritti ehkä aavistuksen tavanomaista enemmän omia niitä lintuja. Koitin kutsua siitä parin metrin päästä luokse, mutta ei ihan kyllä suoraan niitä lokkeja palauttanut, vaan sain kaapata niitä Oivan suusta itselleni. Heh. 

Istus nyt!
Kuva: Janina Rand

Kuva: Janina Rand

Kuva: Janina Rand

Tässä sellainen kaappaus.
Kuva: Janina Rand

Toisessa osiossa heti vesinoudon jälkeen oli hakuruutu. Ruutuun oli viety valmiiksi viisi varista ja kuudes heitettiin alueelle laukauksen jälkeen. Oiva lähti reippaasti ja innolla hakuun ja löysi muistaakseni ensimmäiset kolme melko nopeaan. Tässä myös palautuksissa omimista, mutta kun tajusin pillittää yhden palautuksen kohdalla luoksetulokäskyn Oiva alkoi palauttaa paremmin suoraan käteen. Olisi pitänyt hiffata heti alussa pillittää, ei vain meinannut mennä jakeluun, että se on sallittua. Neljättä varista Oiva joutui etsimään vähän kauemmin. Oiva hakeutui vahvasti hakualueen vasempaan reunaan ja en meinannut saada sitä lähtemään oikealle päin. Tässäkin osiossa perusasennot oli ihan todella vaikeita ja näistä johtuen myös lähetykset aika kauheita. Arvottiin jälkikäteen että mahtoiko tällä kertaa olla prinssin pyllyn alla murkkuja vai mikä lie oli herran ongelma. Perusasennoista huolimatta neljäs varis löytyi ja se riitti tuomarille. Oiva teki kyllä omaan makuun hyvää ja reipasta hakua ja käytti myös ilmavainua kivasti. Tuomari antoi arvostelunsa ja saatiin lupa jatkaa jäljelle. Jes! Lopuksi sihteeri halusi lukea vielä Oivan sirun ja sehän ei Oivalle oikein passannut. Tyyppi oli jo hyvän aikaa ehtinyt kytätä siinä tuomarin puhuessa uuden hakuruudun täyttöä ja oli varmaan vielä jatkamassa töitä. Eihän sillä sitten oikein riittänyt enää mielenkiintoa olla paikoillaan, kun vieras nainen tulee kopeloimaan jollain valkoisella muovilaitteella. Töitähän tässä ollaan tultu tekemään, se taisi ajatella. 

Keskittymistä.
Kuva: Janina Rand
Kuva: Janina Rand

Äähälähäiritseahdistaa-ilme.
Kuva: Nina Remes
Ennen jälkiosuutta Oiva käväisi autossa. Tästä huolimatta saatiin jonotella jonkun aikaa omaa vuoroa. Tosin Oivalle tekee ihan hyvää nuo odotteluharjoittelut, odottelu kun ei ole pikkukoiran lempi laji. Jäljelle päästyämme näytin Oivalle jäljen alkamiskohdan ja vapautin sen. Ensin se teki melkein heti koukkauksen reilusti oikealle, ehdin jo miettiä että mitä nyt kunnes se lähtikin jo jatkamaan kanijälkeä vauhdilla seuraten. Otettuaan kanin jäljen päästä kantoon Oiva jäi jumittamaan ja hengailemaan se kani suussa sinne jäljen loppuvaiheille. Hämmennyin tästä itse, koska treeneissä Oiva on oikeastaan aina lähtenyt suoraan palauttamaa kania. Taisin siinä pilliäkin kädessä pyöritellä, mutta minä pöljä en kutsunut. Lopulta sanoin jonkun epämääräisen hyvä kehun ja Oiva palautti kanin ihan kivasti. En tiedä mahtoiko se kani vaan olla niin ihana, että Oiva päätti hetken hengailla ja pitää sitä omanaan. Hämmennyksestä huolimatta, läpäisty taipumuskoe. Vitsi miten mahtava fiilis! Myös Oivan veli Elmo sekä Oivan tyttökaveri Miley ja sitten vielä se toinenkin tyttökaveri Lempi suorittivat taipparit hyväksytysti, onnea teille taitavat <3  Ja vielä loppuun iso kiitos Oivan kasvattajalle Ninalle, joka on meitä valmentanut ja luotsannut kohti taipumuskoetta.


Sosiaalinen käyttäytyminen: Hieman vetäytyvä. Koira, joka käyttäytyy siististi ihmisiä ja toisia koiria kohtaan. 
Uimahalu: Menee empimättä veteen ja ui hyvin. 
Hakuinto: Innokas koko ajan.
Noutohalu: Spontaanit ylösotot kaikista riistoista. 
Nouto-ote: Tasapainoiset otteet.
Palauttaminen: Pieni omistushalu näkyy palautuksissa.
Reagointi laukaukseen: Kiinnostunut. 
Itseluottamus ja aloitekyky: Selvittää kanin noudon oma-aloitteisesti. 
Yhteistyö: Hyvä. 
Yleisvaikutelma: Reipas vauhtinen ja hyvin riistaintoinen koira. Osoittaa erittäin hyviä taipumuksia. 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Taipparitunnelmissa

Onpas kiirettä pitänyt. Olen ollut nyt viime viikot työharjoittelussa ja aika vaan menee niin nopeaan. Varsinkin tuollaisessa iltavuoropainotteisessa työssä tuntuu, ettei aikaa jää oikein mihinkään muuhun kuin työssä käymiseen. Toisaalta nautin opiskelusta, joten ei tässä ole mitään valittamista. Silloin kun ollaan ehditty, ollaan pääasiassa treenattu tokoa tai tehty taipparitreeniä. Olisi vaikka mitä kirjoitettavaa tokoiluistakin, esimerkiksi pari viikkoa sitten alkaneesta Labradorikerhon tokon valmennusryhmästä ja muutenkin viimeaikaisista treeneistä. Nyt kuitenkin eniten päässä pyörii taipumuskoe, se on nimittäin jo huomenna!

Ollaan tehty tässä nyt viime viikkojen sisään muistaakseni kolmet treenit taippareita silmällä pitäen. Kaikki ovat menneet ihan kivasti. Oiva tekee rauhallista hakua, löytää hienosti linnut ja palauttaa hyvin. Alkuun jäi välillä hetkeksi haistelemaan lintua ennen palautusta, viimeisimmissä treeneissä pääasiassa taisi napata melkein kaikki heti kantoon. Käteen saakka noita lintuja olen valitettavasti saanut vain harvakseltaan, mutta ei olla tästä lähdetty tekemään numeroa. Taippareissahan kai periaatteessa riittää, että koira tuo sen riistan siihen hollille. Minun mielestäni Oiva on toiminut alusta saakka kivasti näissä treeneissä, mutta se on saanut treenien myötä myös lisää varmuutta tekemiseensä. Viimeisimmät treenit tehtiin viime viikolla ja ne sujuivat niin hyvin, etten enää halunnut tällä viikolla ottaa uutta treeniä. On tärkeää, että molemmille (tai ainakin mulle!) jäi viimeisestä treenistä hyvä fiilis. Viimeisimmässä treenissä tehtiin peräkkäin sekä vesinouto että haku. Ainoa mitä Oivan kanssa ei ole nyt tehty, on vesinouto niin, että lokki olisi heitetty veneestä. En silti usko, että se tulee kokeessa olemaan ongelma. Onhan tuo muuten tottunut veneisiin.

Olen itse ollut katsomassa taippareita vain kerran. Pitäisi muistaa, ettei taipumuskoe ole kilpailu, vaan testi jossa testataan koiran käyttöominaisuuksia. Tämän pitäisi olla koiralle aivan luontaista ja rotumääritelmän mukaiset käyttöominaisuudet omaavan koiran pitäisi läpäistä testi helposti. Oivallahan on taipumuksia, se on selvä. Lisäksi meidän yhteistyö tuntuu pelaavan nykyisin ihan kivasti. Kuitenkin miettii, että entä jos se vaikka reagoikin minun jännitykseen ja alkaa epäröimään? Tai päättää pöllöillä jotain omiaan ja jatkaa vaikkapa jäljestystä riistan löydettyään, palauttamatta ensin minulle. Vielä ei oikeastaan ole onneksi jännittänyt, mutta kai sitä huomenna vielä ehtii pienen jännityksen itselleen kehittämään. Onhan tämä kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen "kisatilanne". Toisaalta näiden riistahommien pitäisi olla sillä niin veressä, että se suorittaa tehtävät helposti huolimatta minun jännittelyistä, eikö? Tähän saakka Oiva on ainakin tehnyt ihan "taipparikelpoisia" suorituksia, joten miksei huomennakin? Pitää myös koittaa muistaa, ettei huomenna olla menossa tokokokeeseen, joihin osallistumisesta itsellä on enemmän kokemusta. Saan siis puhua koiralla myös suorituksen aikana ja liikkua ilman liikkeenohjaajan käskytystä. Kuulemma se tuomari sitten sanoo, jos liikaa liikkuu tai muuten elämöi.

Vielä pitäisi laittaa reppuun onneksi jo valmiksi kaivetut rokotuskirja ja rekkari sekä vesikuppi ja noutajahihna. Oiva ei taida muita varusteita tarvita. Itselle mukaan sopivat vaatteet (kiitos Milla :D), treeniliivi, pilli ja kumisaappaat. Ja ainiin se varis, sitä en ole muistanut ottaa edes sulamaan pakkasesta. Ollaan vasta iltapäiväryhmässä, mikä on hyvä asia. Lähdetään aamulla Tertun ja Mileyn kanssa kimppakyydillä siinä ysin maissa. Ehditään mennä rauhassa ja ajoissa paikalle, katsoa muutaman koirakon suoritus ja lämmitellä omat koirat. Kello näyttää taas jo melkein huomista päivää. Nyt kipin kapin nukkumaan, jotta ollaan edes jokseenkin pirteitä huomisaamuna. Koirat tosin taisivat ottaa jo varaslähdön. Hyvillä mielin siis huomiseen.

Tässä pikkupenneli taitaa kantaa elämässään ekaa kertaa kania.
Nyt se osaa jo jäljestää sen tosi hienosti!