Labradoorit lääkärissä

Olen ajatellut kirjoittavani joitain juttuja ylös viikonloppuisesta Mia Skogsterin pentuseminaarista, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi mitään lyhyttä pätkää enempää. Kirjoittelenpa nyt ennen sitä tämänpäiväisestä eläinlääkärireissusta. 

Oivalla oli tänään siis 16-viikkoisrokotukset ja Florakin pääsi mukaan omille rokotuksilleen. Sain Saran mukaan apuriksi, mikä oli ihanaa, koska matkustettiin eläinlääkäriin ja takaisin bussilla ja kahden koiran kanssa homma olisi mennyt vähän turhan hankalaksi. Olemme nyt käyneet Oivan kanssa Turun Vettorissa jo kaksi kertaa, ensimmäisillä rokotuksilla 12 viikon iässä ja reilu viikko sitten tulleen sarveiskalvon haavan takia. 

Kävimme ennen lääkäriä matkustamassa Förillä. Föri ei pelottanut pentua oikeastaan ollenkaan, mutta samaan aikaan lautalle tulevalle lapsilaumalle oli pakko vähän haukkua. Oiva saattaa olla toisinaan aika haukkuherkkä. Varsinkin toiset haukkuvat koirat ja lapset saavat sen räksyttämään. Olen remmikävelyissä päättänyt, että Oiva saa kulkea "vapaasti" remmissä, kuitenkin minun valitsemallani puolella tietä ja tottakai niin ettei se vedä. Ohituksissa olen ottanut Oivan kontaktiin sivulle "täällä" käskyllä. Remmissä sivullaolo ei siis ole varsinaista seuraamista, mutta kuitenkin sitä, että Oiva on kontaktissa minuun ja vasemmalla puolellani. Minusta Oivan ei tarvitse tuijotella vastaantulevia koiria, vaan se saa luottaa siihen, että minä hoidan ohittamisen ja sen tehtävä on seurata katseellaan minua. Oiva on pikkuhiljaa alkanut oppia, että vastaantuleva kävelijä, pyöräilijä tai kuka vaan tarkoittaa sitä, että sen kuuluu ottaa minuun kontaktia. Joskus Oiva jopa tarjoaa itse kontaktia vilkaistuaan vastaantulijaa, mutta vain siinä tapauksessa jos se kokee vastaantulijan tarpeeksi harmittomaksi (yleensä aikuinen kävelijä). Muissa tilanteissa annan Oivan havaita vastaantulijan ja sitten pyydän sen kontaktiin. Toki tämä juttu on vasta treeniasteella, riippuu ihan kauheasti siitä kuka tai mikä tulee vastaan, kuinka runsailla imutuksilla ja vartaloavuilla saan Oivan ohittamaan nätisti. Harmittomimmat ihmiset saadaan jo ohitettua ihan normaalisti kävelemällä ja kehujen avulla, räksyttävien koirien kohdalla tarvitaan kasa nakkia. Ohituksia täällä meillä päin tulee tosi useasti ja koiriakin täällä on paljon, joten treenitilanteita tulee oikeastaan joka kerta kun ulos lähtee. 

Oiva fiilistelee Förillä. 

Förireissun jälkeen suuntasimme eläinlääkäriin. Oiva pääsi ensin punnittavaksi ja painoa oli 13,3 kiloa. Viime punnituksesta on nyt noin puolitoista viikkoa, silloin Oiva painoi 12,6 kiloa. Hassua oli huomata, että Flora painoi tasan puolet enemmän, eli 26,6 kiloa!

Oivan silmä tarkistettiin ja se olikin parantunut erittäin hyvin. Haavaumaa ei enää näkynyt silmässä sen jonkun vihreäksi muuttuvan nesteen (?) avulla, jolla se viimeksi näkyi. Helpotuksen huokaus! Oiva sai rokotukset ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Paitsi hampaat, jotka tuottavat nyt päänvaivaa. Oivalla on puuttunut jo aiemmin yksi yläetuhammas, josta minulla ei ole varmuutta mitä sille on tapahtunut. Ehkä se on ollut jo ennen meille muuttoa poissa, tai se on murtunut jossain vaiheessa ensimmäisen viikon aikana. Tajusin katsoa Oivan hampaita ensimmäisen kerran sen ollessa reilun 9 viikon ikäinen (huolimaton pennun ottaja?), joten en ole varma onko hammas ollut olemassa luovutushetkellä. Pari yläetuhammasta on jo lähtenyt ja rautahampaat ovat alkaneet kasvaa niiden tilalle, mutta tämän mysteerihampaan paikalla näkyy pienen pieni reuna hampaasta. Eläinlääkärin mukaan se voi olla pala lohjennutta maitohammasta tai sitten uutta tulevaa hammasta, tässä vaiheessa vaikea sanoa. Tämän puuttuvan hampaan lisäksi Oivalla lohkesi viime viikolla tapaturmaisesti toinen yläkulmahammas. Se pitää nyt poistaa, koska se on lohjennut ytimeen asti ja voi aiheuttaa tulehdusta bakteerien päästessä kulkemaan siitä. Ylihuomenna meillä on siis aika, jossa poistetaan maitokulmuri ja röntgenkuvataan puuttuvan hampaan paikka. Pitää toivoa, että kaikki menee hyvin ja tulevaisuudessa herralla olisi puhdas rivi valkoisia rautahampaita! Oiva käyttäytyi lääkärissä hyvin, vaikka itseäni pelotti antaako se katsoa hampaita. Niiden katsomisessa on ollut nyt vähän ongelmia, mutta ilmeisesti päivittäiset käsittelyharjoitukset ovat tuottaneet jotain tulosta. 

Flora sai myös rokotukset ja se tarkastettiin muuten. Sydän lyö kuulemma kuin nuorella koiralla ja muutenkin kaikki kunnossa! Vähän prinsessan piti luimistella ja lymyillä minun selkäni takana tutkimushuoneessa, koska eihän prinsessat tykkää lääkärissä käydä ;) 

Kännykkäkameralaatuinen kuva meistä kolmesta, Oiva taitaa tuijotella niitä epäilyttäviä lapsia sivusilmällä..

Sara ja hauvat Förillä, kontakti toimii hyvin myös muiden kanssa!