Minulla oli vaikeuksia aloittaa blogin pitäminen, tai ehkä eniten vaikeuksia päättää blogille nimi. Mietin ja pohdin ja lopulta sain päätöksen blogin nimestä tehtyä. Nimestä tuli mielestäni aika yksinkertainen, mutta kiva: Oivallista elämää. Se sisältää pennun nimen, mutta on tarpeeksi laaja kattaakseen alleen muitakin juttuja kuin pelkästään koiriin liittyviä tekstejä. Tämä siksi, jos minulle tulee tarve kirjoittaa joskus muustakin kuin koirista. Paino sanalla JOS!
Ehkä aloitan kertomalla hieman taustaa koirajutuista. Sain ensimmäisen ikioman koirani Floran reilu seitsemän vuotta sitten sen ollessa kaksivuotias. Flora tuli minulle tutulta ja sen kanssa oli tarkoitus aloittaa koiraharrastelu. Floran kanssa olen vuosien varrella päässyt tutustumaan koirankoulutuksen saloihin ja eri harrastuslajeihin, sekä saanut paljon uusia ystäviä ja tuttuja koiramaisista ympyröistä. Pääasiassa olemme Floran kanssa harrastaneet tokoa ja vepeä, mutta on sitä parissa mejä-kokeessakin pyörähdetty. Flora on ollut (ja on edelleen) kaikista paras ja opettavaisin matkakumppani sekä ystävä matkallani yhä syvemmälle koiraharrastuksen ihmeelliseen maailmaan! Muita koiraihmiseksi kasvamiseen vaikuttaneita koiria ovat olleet jo edesmenneet sekarotuinen Ella (äitini koira lapsuudenkodissa) ja avustajakoiran alku labradorinnoutaja Sulo.
Toisen koiran hankkimisesta olen haaveillut jo vuosia. Tämänkin päätöksen tekeminen vain otti oman aikansa, mikä on oikeastaan ollut ihan hyvä. Rotuvaihtoehtojakin oli jossain vaiheessa useampia, miten olisi vaikka australiankelpie tai parsonrusselinterrieri? Lopulta taisin kuitenkin tulla järkiini ja valita sen rodun josta tiesin parhaiten, eli labradorinnoutajan. Tutkailin kauan eri kasvattajien nettisivuja ja yhdistelmiä, mutta en saanut lyötyä oikein mitään lukkoon. Ajatus pennun ottamisesta oli kuitenkin mielessä koko ajan, välillä vähemmän ja toisinaan enemmän.
Lopullinen päätös uuden perheenjäsenen ottamisesta syntyi sattumalta vepetoimikunnan lounaalla, kun satuin istumaan Remeksen Ninan (Kennel Vesipedon) vieressä. Hänen kasvatilleen Seralle oli tulossa pentuja ja oma pentukuume oli jo kova. Siinä sitten juteltiin yhdistelmistä ja pennuista lounaan lomassa ja niin se päätös vain vahvistui. Kasvattajan valinnat jalostustyössä kuulostivat hyviltä ja yhdistelmästä syntyisi varmasti työintoisia seka/käyttölinjaisia pentuja. Tarvitaanko siihen muuta? Samana iltana keskustelin asiasta vielä avomieheni Mikaelin kanssa ja asia oli sillä selvä. Meille tulee pentu! Taisin kuitenkin odottaa pari päivää ennen kuin soitin kasvattajalle takaisin ja varmistin asian, etten kuulostaisi ihan liian yli-innokkaalta ja harkitsemattomalta ;) Tämän jälkeen alkoikin kova jännittäminen. Syntyisikö sieltä nyt kuinka monta pentua ja onko siellä sitten narttuja? (alun perin meille piti siis tulla tyttölabbis).
Pennut syntyivät 13.12.2013. Kaikki meni synnytyksessä hyvin ja pentuja syntyi viisi. Seuraavana päivänä kasvattaja soitti ja kertoi, että kaikki pennut ovat poikia, ja kyseli olisimmeko kuitenkin kiinnostuneita ottamaan pentua. No tottakai olimme! Ei tuossa vaiheessa olisi enää voinut kieltäytyä ja meillä ei ollut mitään estettä uroskoiran ottamiselle. Sitten vain odotettiin, että pitkät 8 viikkoa kuluivat.. Kävimme kerran katsomassa viisiviikkoisia pentuja, niiden emoa Seraa ja isää Patua, se helpotti sentään hieman pitkää odotusta.
Pentu saapui meille helmikuun kahdeksas päivä. Tai eihän se ihan itsestään saapunut, vaan kävimme sen hakemassa Alavuudelta saakka. Matka sujui hyvin ja poika nukkuikin melkein koko matkan. Kotona pentu tutustui paikkoihin ja Floraan sekä Rolle kissaan uteliaasti ja rohkeasti. Siitä se sitten alkoi, meidän pentuelämä. Ensimmäisen viikon itsellä oli epätodellinen olo. Istuskelin ja katselin enimmäkseen nukkuvaa pentua. Nyt se kauan odotettu haave on tuossa, mitä minun kuuluu tehdä?
Blogin nimen lisäksi pennun nimen valinta tuotti vaikeuksia. Oiva nimi varmistui lopulta ajomatkalla kotiin. Oiva tarkoittaa suomisanakirjan mukaan mm. kelpoa, kivaa, täydellistä, ensiluokkaista, erinomaista, moitteetonta ja verratonta. Nimestä tuli siis paljon positiivisia mielleyhtymiä ja lisäksi se oli lyhyt ja ytimekäs. Mikäs sen parempi nimi hartaasti toivotulle uudelle perheenjäsenelle? Nyt Oiva on vauhdittanut elämäämme jo reilun kuukauden ajan. Elämä pennun kanssa on ollut antoisaa ja ollaan ehditty touhuta kaikenlaista, mutta niistä lisää myöhemmin.
Mahtoi tulla epäselvä ensimmäinen blogiteksti. Koin kuitenkin tarvetta avata pohjaa omasta koirataustasta blogiin, jos tätä nyt joku joskus sattuu lukemaan! Luulen, että blogi lähtee tästä pikkuhiljaa kehittymään, kunhan ensin itse pääsen tutustumaan näihin kaikkiin bloggaamisen saloihin. Nyt kuitenkin aloitetaan tästä. Tervetuloa mukaan matkalle seuraamaan mammakoira Floran reippaita eläkevuosia ja pikkuisen Oiva pennun kasvua!
Kuvissa Oiva 8-viikkoisena
Alla pennun kotiutumisesta ylirasittunut Flora ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti