Vesipedon kennelin treffit

Taas on kulunut jo pari viikkoa viime päivityksestä. Aika vaan rientää ja ei meinaa edes ehtiä konetta avata. Lauantaina oltiin turisteina tokon SM kisoissa, minulla oli molemmat koirat mukana. Vitsit miten tyytyväinen saa olla koiriinsa! Niin hienosti ne käyttäytyivät siinä kaikessa hulinassa. Aloitettiin Oivan kisaturistina oleminen siis vaatimattomasti SM kisoista, mutta se ei ollut ollenkaan liikaa Oivalle. Vitsit miten hieno pentu! Olipas kiva olla seuraamassa muiden kisasuorituksia ja kannustaa ystäviä. Kisakärpänen puri taas kisoja katsellessa, eiku vaan treenaamaan lisää niin ehkä mekin Oivan kanssa joskus! Floran kisat kun on jo kisattu ja mamma saa nauttia eläkepäivistään. Kisaturistihommien jälkeen ajeltiin vielä Yyterin koirauimarannalle nauttimaan helteestä ja viilentymään ennen pidempää ajomatkaa. Mahtava paikka tuo uimaranta ja uudestaan on vielä tänäkesänä päästävä. Porin reissun jälkeen ajeltiin mökille ja vietettiin sielä pari päivää. Tänään kotiuduttiin ja oltiin heti hakutreeneissä, Oiva teki tosi hyvän treenin uudessa metsässä. Palataan nyt kuitenkin kesäkuun puoleen väliin ja Vesipedon kennelin treffipäivään.

Sunnuntaina 15.6 vietimme mukavan aurikoisen päivän Maskun hiekkakuopilla Oivan kasvattajan Ninan järjestämillä treffeillä. Mukana menossa oli koiria kaikista kolmesta Vesipedon kennelin pentueesta. Oivan sisaruksista paikalla olivat Elmo ja Köli, eli molemmat mustat veljekset. Mukaan treffeille pääsi myös Flora, vaikka ei Vesipetolainen olekaan. Kuvia oli ottamassa valokuvaaja Tuuli Mankki, mutta tässä tekstissä olevat kuvat ovat osin Kepon ja osin minun ottamia. 

Aloitimme päivän kymmenen maissa kahveilla ja esittelimme itsemme muille. Tämän jälkeen jokainen koirakko sai treenata vaihtoehtoisesti nomea tai vepeä ja pennut pääsivät tutustumaan riistaan. Oiva sai ensimmäisellä kierroksella tutustua kaniin ja sorsaan, jotka olivat molemmat uutta riistaa Oivalle. Molempiin Oiva tarttui intona ja kantoikin niitä kovin onnellisena. Teimme niin, että Nina teki lyhyen "jäljen" kanilla Oiva sai noutaa sen pienestä pusikosta. Oli ilo huomata, ettei pennulla ollut mitään epävarmuutta riistan suhteen ja Oiva kantoi kaniakin mielellään.

Toisella kierroksella treenasimme nomea tekemällä pennun ensimmäiset viralliset vesinoudot. Nina heitti veneestä ensin damin veteen avoimeen kohtaan, josta Oiva haki damin reippaasti ja palautti muistaakseni toisella kerralla käteen ja toisella minun eteen. Kaislikkoon heitetty vihreä dami olikin vaikeampi juttu ja jouduimme jonkun verran auttamaan Oivaa, että se löysi damit kaislikosta. Tai oikeastaan niin, että se ei löytänyt kaislikkoon heittettyjä dameja vaikka etsikin, mutta kun dami heitettiin uudelleen helpompaan kohtaan Oiva löysi sen. Minua ei kaivellut, vaikka damit jäivät aluksi löytymättä ja hyvä vain, että saimme tehtävää helpotettua ja Oivan onnistumaan. Tärkeimpänä tässä vaiheessa pidän motivaation rakentamista ja sitä, että Oivan itsevarmuus kasvaa onnistumisen kokemusten myötä. Muutenkin tavoitteet nomen suhteen ovat toistaiseksi vain taippareissa, mutta ikinä ei tiedä jos vaikka nälkä kasvaa treenatessa! Hieno pentu jokatapauksessa.

Treenien jälkeen me ihmiset saimme lounastaa ja seurustella. Kasvattaja Nina oli järjestänyt meille valokuvaukset, joissa jokainen sai käydä kuvauttamassa koiransa. Kuvia otti aiemmin mainitsemani Tuuli Mankki. Otimme yhteiskuvat meidän koko perheestä eli minä, Mikael, Oiva ja Flora. Lisäksi kuvia otettiin molemmista koirista yhdessä ja erikseen. Varsinkin meidän "perhepotretti" oli oikein onnistunut, olen ajatellut tilata sen ja kehystää seinälle.

Väliajalla päästettiin pennut juoksemaan kimpassa, vauhtia riitti. Oiva ja Elmo riekkuivat enemmän kun ovat tutumpia, mutta hyvin se Kölikin pysyi Turun veljesten perässä.

Lounaan ja valokuvausten jälkeen Nina oli järjestänyt vielä leikkimielisiä kilpailuja, joissa kaikki kasvatit jaettiin kahteen joukkueeseen ja tehtävänä oli tyhjentää ruutu ensin erilaisista dameista ja toisella kierroksella muista esineistä. Damien seasta Oiva haki kaninkarvadamin. Muiden esineiden noutamisesta Oiva oli lähinnä hämmentynyt ja esineet haisivat niin oudoilta, ettei niiden noutaminen onnistunut, vaan Oiva jäi haistelemaan niitä ruutuun.  Ei olla vielä treenattu ns. käyttöesineiden kantamista muualla kuin kotona sisällä ja täysin vieraat esineet niin isossa häiriössä ovat vaikeita noudettavia. Noh, kaikilla oli hauskaa ja isommat Vesipedot saivat noutaa enemmän.

Kaikenkaikkiaan kiva päivä ja minusta on hienoa, että meidän Oivalla on kasvattaja, joka on oikeasti kiinnostunut kasvateistaan ja niiden kuulumisista.