Nometreenit

Tultiin muutama tunti sitten kotiin nometreeneistä.  Tänään oli toinen kerta, kun päästiin nometreeneihin. Viimekerrasta on jo useampi viikko aikaa. Tätä aiemmin ollaan treenattu nomea ihan pari kertaa tehden muutamat markkeeraukset. Oivan jalkakin on jo kunnossa, joten uskallettiin lähteä treenaamaan.

Tehtiin Oivan kanssa hakua ensin yhdellä ja sitten kahdella damilla. Nina vei sellaiseen hieman tiheään metsikköön ensin yhden damin ja me odoteltiin metsän reunalla seuraten damien vientiä. Tai ei siitä seuraamisesta oikein tullut mitään, koska hyttyset kiusasivat niin paljon Oivaa, että sen kaikki keskittymiskyky meni niiden hätistelyyn. Ninan palatessa metsästä pyysin häntä vielä muistuttamaan Oivalle minne oli tarkoitus mennä, koska Oiva oli jo koheltanut niin paljon niiden hyttysten kanssa (ja minä myös), ettei sillä ollut varmaan ihan käsitystä mitä sen piti tehdä. Oiva alkoi keskittyä ja lähtikin innolla metsään "etsi" käskyn saatuaan. Jonkun aikaa se siellä metsässä juoksi, mutta koko ajan töitä tehden eli haistellen. Hauska miten hyvin se hiffasi mitä oltiin tekemässä, vaikka tämä oli virallisesti toinen hakuharjoitus mitä tehtiin. Huvittavaa oli, että minua alkoi jännittää! Siis jännittää, että löytääkö se ne damit ja palauttaako yms. Jollain tavalla sitä toivoo niin kovasti että pentu onnistuisi, että saa itsensä jännittämään. Hölmöä varmaan, mutta minkäs teet! Onneksi oli Nina vieressä. Siinä vaiheessa kun minä pälätin hermostuksissani siitä, että missäköhän se dami nyt on, niin Nina totesi tyynen rauhallisesti "ihan rauhassa nyt vaan". Ainiin, pitikö tässä olla hiljaa ja antaa koiran tehdä töitä? Hupsan. Ilmastointiteippi suun eteen ei ehkä olisi huono idea seuraavissa treeneissä? 

Tehtiin vielä toinen kerta niin, että Nina vei metsään kaksi damia. Ekan löysi hyvin ja palautti lähelle, muttei kuitenkaan käteen. Sekös vasta alkoikin ottaa päähän. Oivalla oli siis yhdessä vaiheessa melkein voisin sanoa todella hyvät käteen palautukset. En osannut silloin aluksi oikein opettaa niitä, mutta sitten kun sain Oivan ymmärtämään, että se dami pitää palauttaa käteen ja vasta sitten saa palkan, ne alkoivat sujua. Se oppikin mielestäni suhteellisen nopeasti palautusten idean ja toi lähes poikkeuksetta damit käteen saakka. Taisin kuitenkin innostua liikaa, koska nyt se saattaa pudottaa noudettavan esineen minun eteeni. Jotenkin se tuntui jo niin hyvältä yhdessä välissä, ettei tullut treenattua tarpeeksi niitä palautuksia vaan se jäi taka-alalle. Tuli ajateltua, että nyt Oiva osaa tämän. Joo, osasi se, mutta en ollut varmaan vahvistanut plautuksia tarpeeksi pajon erilaissa paikoissa ja häiriöissä. Tosin vieläkin se palauttaa esimerkiksi tokoa treenatessa palloa tosi hyvin käteen ja muitakin esineitä, mutta varsinkin damit tuntuu olevan nyt ongelma. Pitää siis nyt ottaa nimenomaan damilla noita nostoja, luovutuksia ja pitämistä. Otettiin siinä sitten välissä muutama damin nosto erikseen, mutta ne ei oikein sujunut. Muutaman sain käteen saakka, mutta jouduin tekemään melkoisen kaappausliikkeen saadakseni damin käteen saakka. Tuli ehkä vähän hinkattua siinä ja lopulta totesin itsekin, että tätä asiaa on nyt turha tässä hinkata, menee vaan itseltä hermo. Nina oli samaa mieltä, nyt treenattiin hakua ja palautuksia voidaan treenata erikseen, niistä oli turha ruveta tekemään liian isoa numeroa tuossa tilanteessa. Lopuksi lähetin Oivan hakemaan vielä sen yhden damin, joka jäi hakualueelle siinä vaiheessa, kun alettiin hinkkaamaan noita palautuksia. Tuo "etsi" käskyhän ei ole sille vielä vahva, koska hakua on tehty vasta pari kertaa, mutta hetken mietittyään se lähti hakemaan viimeisen damin ja löysikin sen hienosti. Taitava pentu!

Haun jälkeen tehtiin Oivan ensimmäinen lähihakuharjoitus. Menin Oiva sivulla seisomaan sillaiselle vähän pidemmällä heinikolle ja Nina "piilotti" Oivan nähden neljä pikkudamia siihen ihan meidän eteen ja ympärille. Annoin Oivalle kädellä näyttämällä luvan etsiä dameja, ja se löysikin kolme ensimmäistä tosi hyvin. Tässä kuulemma kannattaa ottaa käyttöön erillinen lähihakukäsky, jonka voi tehdä pillillä tyyliin "pi-piu, pi-piu, pi-piu...". Käskyn tarkoitus on siis se, että koira laittaa nenän maahan ja alkaa hakea dameja läheltään. Oivahan ei tuota käskyä vielä osaa, niin pillitin siinä kohtaa kun sen nenä oli jo maassa, että pystyn nimeämään oikeaa toimintoa. Ensimmäiset kolme damia löytyivät siis melko nopeasti ja muistaakseni Oiva palautti ne kaikki käteen asti. Ne olivat sillaisia pienempiä dameja, tästä ehkä voisi päätellä, että ongelma on nyt niissä isommissa dameissa? Oiva etsi melko kauan siitä minun läheltä sitä neljättä damia, mutta kun se ei löytänyt niin alkoi kysellä minulta että mitä nyt. Ohjasin sen muutaman kerran uudestaan jatkamaan etsimistä. Lopulta autettiin Oivaa niin, että Nina pudotti Oivan huomaamatta yhden pikkudamin lisää sinne ruohikkoon. Oiva löysi pienen hakemisen jälkeen molemmat damit, eli yhteensä se etsi viisi damia. Tuo nenänkäyttö tuntuu olevan melko luontevaa sille ja se jaksaa nyt jo haistella melko sinnikkäästi, vaikka damit eivät löytyisi heti.

Lopuksi tehtiin vielä Oivan ensimmäinen nomeseuraamisharjoitus. Nomeseuraamisessa pointtina on se, että koira kulkee sivulla, mutta ei kiinni jalassa. Seuratessa koira pysähtyy ja kääntyy kun ohjaaja niin tekee, eli se seuraa ohjaajan liikkeitä, mutta ei ole katsekontaktissa. Katseen pitäisi olla koko ajan eteenpäin. Vietiin Oivan kanssa yhdessä namikippo ehkä noin kymmenen metrin päähän ja tultiin pois kipolta. Lähdin Oiva remmissä kävelemään kippoa kohden ja kun Oiva pysyi pari askelta minun sivulla kippoa kohti katsoen, vapautin sen palkalle. Seuravaksi tehtiin sama vapaana. Haasteensa tähän toi, etten saanut sanoa mitään käskysanaa Oivalle, vaan sen piti itse hoksata pysyä vierellä ja katsoa eteen parin askeleen verran ennen kuin vapautin sen. En laskenut, mutta Oiva juoksi varmaan kymmenen kertaa kipolle kokeilemaan josko namia tulisi. Nina nosti joka kerta kipon ylös, eli palkkaa ei herunut muuta kuin minun vapautuskäskyn jälkeen. Meni tämäkin vähän hinkkaamiseksi, koska tehtiin toistoja tosi monta.Toisaalta Oiva ei väsynyt niistä toistoista, vaan se selkeästi vaati useamman toiston alkaakseen hiffata mistä on kysymys. Itse olisi pitänyt osata vapauttaa jo yhden hyvin menneen askeleen jälkeen, mutten yövuorojen jälkeisessä väsymyksessäni ollut tarpeeksi nopea. Saatiin kuitenkin muutama onnistunut toisto, niin että Oiva pysyi lähellä parin lyhyen askeleen verran ja sitten vapautin palkalle. Nyt tiedän, miten lähteä ihan käytännössä harjoittelemaan tuota, joten voidaan jatkaa tästä kotona. Kaikenkaikkiaan hyvä treeni. Jännä vaan, miten se käteen palautusten epäonnistuminen otti päähän niin paljon. Oivaahan tuosta ei voi syyttää. Se tekee parhaan taitonsa mukaan ja oma vikani, että olen ehkä liian nopeasti olettanut palautusten olevan hallussa. Pitää nyt vain palata vähän taaksepäin ja vahvistaa ja vahvistaa, niin eiköhän tuokin ala sujua. Pitäisi muistaa myös iloita niistä treenin onnistuneista kohdista, eikä pelkästään märehtiä niissä ongelmissa!

Lopuksi käytiin vielä kävelemässä Jennin ja Elmon kanssa ja tehtiinpä yksi paikallaanoloharjoituskin koko porukassa. Laitettiin koirat riviin ja jätettiin paikalleen, Oiva jäi siis istumaan. Koiria oli rivissä neljä, Ninan Eddie, Jennin Elmo ja Miran Sisu. Tämä oli eka kerta kun tehtiin näin isossa häiriössä paikkaa, ja jäinkin muutaman metrin päähän Oivasta, vahvistin "paikka" sanaa välillä ja välipalkkasin namilla. En katsonut yhtään kelloa, mutta olisiko siinä oltu minuutin verran? Oiva pysyi tosi hienosti koko ajan. Vau, vaikka nuo palautukset on vähän hakusessa, niin ainakin paikallaan istuminen on hyvällä mallilla. Ei muuten ollut nyt mitään aiheeseen sopivia kuvia koneella, niin laitan tähän alle Annen ottamat turistikuvat tokon SM kilpailuista.

(c) Anne Saari

(c) Anne Saari

(c) Anne Saari