Hakuhommia ja piileskeleviä äijiä

Otsikko viitttaa meidän uuteen harrastukseen, palveluskoirien hakuun. Ollaan Oivan kanssa aloitettu Katja Konnun pitämä hakukurssi muutama viikko sitten ja treenejä on nyt neljät takana. Kurssi on haun alkeiskurssi. Alkeiskurssi oli oikein hyvä juttu, koska haku on minullekin vieras laji ja on kiva saada hyviä ohjeita nimenomaan hakutreenin aloittamiseen pennun kanssa. Olin oikein iloinen kun päästiin kurssille ja tähän saakka hakumetsässä on ollut tosi kivaa! Pidän itse metsästä ja metsässä liikkumisesta paljon, ja jotenkin nämä "metsälajit" tuntuu aina niin kivoilta vaikka myös tokokentällä viihdyn. Omaa liikkumista metsässä on haitannut jonkin verran tuo alkuvuoden nilkkamurtuma. Lenkeillä se ei haittaa, kun voin kulkea polkua pitkin. Hakumetsässä taas ei polkuja kuljeta, joten olen saanut vähän haastetta liikkumiseen. Kävely sujuu onneksi hyvin, vaikka välillä pahimmissa ryteiköissä vähän hitaasti kun joudun harkitsemaan enemmän askeleitani (en luota murtuneeseen jalkaan tai siihen, ettei se lähtisi alta). Juokseminen metsässä on vielä vähän turhan extremeä, mutta onneksi joku muu on voinut toimia maalimiehenä silloin kun on pitänyt juosta (ainakin pidempään kuin muutama metri).

Kirjoitanpa tähän nyt ihan lyhyesti teoriaa hakukokeesta, eli:

Palveluskoirien hakukoe koostuu kahdesta osiosta, jotka ovat tottelevaisuusosuus ja maasto-osuus. Maasto-osuus on jaettu vielä kahteen osaan, esine-etsintään ja henkilöetsintään. Esine-etsinnässä koiran tulee etsiä 50 x 50 metrin kokoiselta alueelta 1-3 käyttöesinettä luokasta riippuen. Henkilöetsinnässä koiran on etsittävä ilmavainun avulla hakualueelle piiloutuneita ihmisiä (maalimiehiä). Hakualue on leveydeltään kaikissa luokissa 100 metriä. Hakualueen pituus on 1-luokassa 100 metriä, 2-luokassa 200 metriä ja 3-luokassa 300 metriä. Hakuaika kasvaa luokittain, 10 min, 15 min ja 20 min. Kokeessa ohjaaja kulkee alueen merkittyä keskilinjaa ja lähettää koiran "pistoina" etsimään maalimiehiä alueen molemmin puolin. Koiran tulee etsiä alue järjestelmällisesti reunoja myöden. Maalimiehet ovat alueella piiloutuneina ja heitä on yhteensä kolme. Koiran tulee ilmaista löytämänsä maalimies joko haukkumalla maalimiehen luona kunnes ohjaaja ehtii paikalle tai koira voi ilmaista maalimiehen rullan avulla. Rullailmaisua käyttävä koira ottaa maalimiehen löydettyään kaulapannassaan olevan rullan suuhunsa ja palaa rulla suussaan ohjaajan luokse keskilinjalle. Ohjaaja kytkee koiran liinaan ja käskee koiran palata löytyneen maalimiehen luokse. Kokeessa arvostellaan koirakon yhteistyötä ja koiran halukkuutta etsintään ja ilmaisuun.  (Suomen palveluskoiraliitto 2014.)

Haluan tässä nyt vielä mainita, että nämä kirjoittelemani jutut eivät ole välttämättä juuri niin kuin kurssilla on selitetty. Olen saattanut muovata ajatuksia päässäni tai ymmärtää jotain väärin tai eri tavalla ja sitä rataa.. Olemme pentujen kanssa aloittaneet haun alkeet niin, että pennun kanssa mennään hakualueen keskilinjalle ja muutaman metrin päässä keskilinjan molemmin puolin on maalimies namien kanssa. Koira päästetään vapaaksi ja se saa rauhassa tutkia aluetta. Kun koira menee uteliaasti maalimiehen luo, maalimies menee kyykkyyn ja kehuu iloisesti koiraa ja palkitsee sen nameilla. Hetken palkittuaan maalimies nousee takaisin seisomaan eleettömänä. Palkitsemisen jälkeen koiran annetaan taas olla vapaana ja kun se menee toisen maalimiehen luo, se palkitaan samalla tavalla kuin aiemmin. Tätä jatketaan muutamia toistoja (riippuen koirasta) niin, että maalimiehet etenevät hiljalleen keskilinjan molemmin puolin ja koira käy vuorotellen molempien maalimiehien luona. Aluksi maalimiehet ovat vain muutaman metrin päästä keskilinjasta, mutta hiljalleen he menevät syvemmälle hakualueelle kauemmas ohjaajasta. Tässä harjoituksessa koira opetetaan oma-aloitteisesti ja innokkaasti menemään maalimiehen luo. Harjoitusta voi kutsua ”risteilyksi”, koska koira risteilee hakualueen keskilinjan molemmin puolin tehden pistoja maalimiesten luo. Tämän harjoituksen tarkoituksena on opettaa koiralle järjestelmällistä hakualueen tutkimista. Oiva alkoi jo ensimmäisissä treeneissä päästä hienosti jyvälle koko hommasta. Mikäs olisikaan hauskempaa, kuin juosta ihmisen luota toisen luokse ja saada vielä ruokaa siitä huvista! Ohjaajan kuuluu harjoituksessa seistä keskilinjalla rintamasuunta kohti maalimiestä, jotta koira oppii jo ohjaajan asennosta minne suuntaan mennä. Kun koira on käynyt yhden maalimiehen luona, ohjaaja kääntyy seuraavan maalimiehen suuntaan. Jos koira ei meinaa heti lähteä maalimiehen luo, ohjaaja voi auttaa sitä ottamalla muutaman askeleen maalimiestä kohti. Askeleiden ottaminen on parempi kuin puhuminen alussa, kun koira ei vielä tiedä mitä tehdä. Koiran annetaan alussa itse hoksata mistä koko hakuhommassa on kyse. Jos koira kiertää kovin kaukaa ohjaajan ohi seuraavalla pistolle, sitä ohjataan lähemmäs esimerkiksi taputtamalla. Pikkuhiljaa treenien edistyessä Oiva on alkanut jo määrätietoisesti juosta maalimiesten välillä, vaikka matkaa pidennettiin maalimiesten mennessä syvemmälle metsään (maalimiehet olivat kuitenkin koko ajan näkyvissä).

Oli jännä, miten erilailla koirat käyttäytyivät päästessään metsässä vapaaksi. Oiva ei ole ainakaan vielä ollut mikään erityisen itsenäinen ja se pysyttelee lenkilläkin vapaana ollessaan melko lähellä minua. Lisäksi se rakastaa lähes kaikkia ihmisiä. Tämän takia Oiva varmaan tajusi melko nopeasti treeneissä vapaaksi päästyään mennä maalimiehen luokse, eikä se lähtenyt kovin kauas metsään huitelemaan. Toki tässä lajissa koiran tulee olla melko itsenäinen ja ohjaaja on enemmän sivuosassa, eli pitää Oivan kohdalla vahvistaa sitä itsenäistä työskentelyä ja antaa sen tehdä töitä rauhassa. Toisaalta sen täytyy tulla minun luokseni halukkaasti, jos alan joskus käyttää rullailmaisua sen kanssa. Alkuun Oiva juoksi kyllä hyvin maalimiesten väliä, mutta se saattoi ohi mennessään törkkäistä nenällään kättäni. Sitten kun se alkoi vielä enemmän innostua maalimiehistä, jouduin jo pyytämään sitä ohittamaan lähempää minua taputtamalla sille merkiksi. Taputtaminen oli hyvä ohje kurssin vetäjältä Katjalta. Oivan kanssa se toimii hyvin ja minun ei tarvitse sanoa mitään käskyä. Esimerkiksi luoksetulokäsky ei tässä tapauksessa ole hyvä, koska koiraa ei haluta tulemaan/jäämään luokse, vaan vain ohittamaan ohjaaja läheltä.
Kolmannella treenikerralla meidän piti valita käskyt, joita tulemme koirille käyttämään. Minä valitsin ennen varsinaista treenin alkua käytettäväksi hetsauskäskyksi ”mennään hakee äijä”-matran, maalimiehen hakukäskyksi ”äijä” käskyn ja katseen lukitsemista varten (siis kun koira katsoo sinne suuntaan minne haluan sen lähettää) ”tarkkana” käskyn. Totesin tuossa pari päivää sitten damikurssilla, että nuo hetsauskäskyt tulee olemaan varmaan melko tärkeitä jos harrastaa useampaa lajia jossa mennään metsään, jotta koira tietää mitä on tultu tekemään. Toki sen käskylle opettamisen lisäksi koiralla on eri vermeet päällä eri lajeissa, mutta auttaa varmasti, kun jokaiselle hommalle on oma valmisteleva sanansa. Vähän samalla tavalla kun tokossa opettaa valmistelevat sanat erikseen jokaiselle liikkeelle.

Kolmannella treenikerralla treenattiin aiempien pistojen lisäksi ”haamuja”. Niissä koira on keskilinjalla ohjaajan kanssa kytkettynä ja sille näytetään metsässä oleva maalimies, joka heiluttelee metsässä käsiään. Hetken heiluttuaan maalimies (tai haamu) pyrähtää juoksuun ja juoksee muutaman metrin ja tämän jälkeen menee kyykkyyn metsään. Kun koira katsoo maalimiestä (tai sinne suuntaan jonne maalimies juoksi) voidaan opettaa sanaa ”tarkkana” ja sen jälkeen annetaan käsky ”äijä” ja vapautetaan koira. Kun koira pääsee maalimiehen luokse, se palkataan iloisesti. Oiva tykkäsi kovasti näistä haamuharjoituksista, oli varmaan jännittävämpää kun maalimies pyrähti kauemmas juosten.

Viimeisimmissä treeneissä tehtiin ensimmäisen kerran umpipiiloja. Aiemmat treenit on tehty metsässä, mutta umpipiilot otettiin ensimmäisen kerran treenimetsän viereisellä hiekkatiellä. Piiloina meillä oli erilaisia juttuja, esimerkiksi iso muovisaavi, kevythäkki ja pieni teltta. Tässä harjoituksessa koira päästettiin vapaaksi tiellä ja sen annettiin taas itse hoksata mitä pitäisi tehdä. Oiva ei lähtenyt aluksi kovin kauas minusta ja autoin sitä kävelemällä lähemmäs niitä piiloja, joissa tiesin maalimiehen olevan, en kuitenkaan sanonut mitään. Jonkun aikaa touhuttuaan ja minulta varmistuksia tehtyään (tuli luokseni pyörimään ja ihmettelemään muutamia kertoja) Oiva löysi molemmat piilossa olevat maalimiehet ja sai kasan nakkeja molemmilta palkaksi. Toisella kierroksella toinen maalimiehistä oli mennyt kaikkein kauimmaiseen piiloon, joka oli hieman erillään muista piiloista. Autoinkin Oivaa kävelemällä piiloon viereen ennen kuin Oiva bongasi maalimiehen. Oiva teki kuitenkin mielestäni hienoa työtä etsien maalimiehiä. Eihän sillä ollut mitään käsitystä mikä tämän jutun idea oli ja se olisi yhtä hyvin voinut häipyä rallattamaan metsään. On se hieno pieni työskentelyintoinen penneli!0 

Laitan alle vielä videon toisesta umpipiilotreenistä. Tuossa videossa Oiva häipyy hetkeksi metsään, jossa ollaan aiemmin treenattu pistoja. Jätin tietoisesti kutsumatta sitä, koska tiesin, ettei se lähde kovin kauas ja en halunnut liikaa puuttua sen tekemiseen. Melko nopeasti se sieltä palautuukin, varmaan todettuaan, ettei siellä metsässä tapahdu mitään. Ne kohdat videossa, jossa Oiva tulee kohti kameraa ja häviää kuvasta, ovat niitä kohtia joissa Oivan mielestä oli kauhean kiva käydä törmäämässä kuvaajaan! (Kiitos Jenni kuvaamisesta) 

ps. Elämäni ensimmäinen video youtubeen, miksi siitä tuli noin epätarkka latauksen jälkeen? Toivottavasti edes toimii!