Ensikosketus vesipelastukseen

Huh, ensimmäinen lukukausi koulua ohi. Vihdoin ja viimein on aikaa päivittää blogiakin vähän enemmän. Toivottavasti ainakin! Töitä kyllä tekevälle näyttää riittävän, mutta ainakaan ei ole tenttiin lukemista ja tehtävien tekoa vähään aikaan. Kuten otsikosta voi päätellä, käytiin Oivan kanssa vierailemassa vesipelastuksen kuivaharjoittelukurssilla (joka oli tällä kertaa myös vähän märkäharjoittelua) ja tutustumassa tuleviin treenivälineisiin.

Pelastusliiviä, jota käytetään yhtenä avoimen luokan vientiesineistä, Oiva sai kantaa ja muutenkin fiilistellä. Annoin Oivalle vauhdissa liivin kantoon ja sitten pidettiin hirveän kivaa! Oiva oli selkeästi ylpeä saadessaan kantaa moista aarretta.

Entä jos mun pää on niin pieni, etten näe minne juoksen tän liivin kanssa?!
Onneksi molemminpuolinen katsekontakti on kuitenkin kunnossa ;)

Tarpeeksi kannustava meininki? Taputapu!

Pelastusliivin lisäksi Oiva sai kantaa köydenpätkää, jonka kanssa (toki pidemmällä versiolla) hinataan myöhemmin venettä kaikissa kisaluokissa alokasluokasta alkaen. Köyden kantaminen oli niin helppoa, että aikaa piti käyttää kuvaajalle poseeraamiseen. Kantamisen lisäksi reviteltiin hieman köyden kanssa, Oiva sai vetää köyttä ja voittaa kun kiskoi oikein kunnolla.

En mää onneksi kovin pöhköltä näytä <3

Jos on ylpeä köydestään, se pitää viedä myös kuvaajalle!

Lopuksi mentiin vielä harjoittelamaan vedessä olemista ja vähän uimistakin. Tuolloin Oiva ei ollut vielä uinut kertaakaan. Kasvattaja Nina oli vedessä kahluuhousujen kanssa ja houkutteli Oivaa sinne namien avulla. Kyllä Oiva vähän uikin, vaikka koko homma taisi olla vähän outoa.

No kai toi nakki nyt pitää mennä hakemaan!

Minne nakki menee?!

Tässäpä nyt näitä kuvia Oivan ensimmäisistä harjoituksista vepeen liittyen. Tästä se lähtee pikkuhiljaa. Kotona ollaan tehty vähän viennin alkeita lähettämällä Oivaa jokin tavara suussa minun ja Mikaelin välillä. Seuraavaksi aletaan treenata damin kanssa samaa hommaa ensin sisällä ja sitten ulkona. Pikkuhiljaa vaikeutetaan vientiä niin, että esinettä (damia) viedään esimerkiksi vaikeakulkuisemmassa maastossa, rannassa kahlaamalla ja sitten joskus kun liike on varma, niin treenataan varsinaista veneelle viemistä. Ensi viikolla alkaa minun ja kahden muun kouluttajan vetämä Auran Nuuskujen vepekurssi, sitten Oivakin pääsee ensimmäistä kertaa "kotirantaan" ja tutustumaan veneeseen sekä muihin paikkoihin. Tämän kesän tavoitteena vepen kannalta on se, että vene, hukkuva, ja muut vepejutut tulevat Oivalle tutuiksi ja että uiminen alkaa sujua. Tänä kesänä Oiva ei vielä saa hyppiä veneestä ja se on muutenkin vielä liian pieni varsinaisten liikkeiden treenaamiseen, mutta jotain voidaan harjoitella silti. Niistä lisää myöhemmin, kunhan pääsemme aloittamaan kurssin!