Pentuseminaari

Oltiin 5.4 Veikkolassa pentuseminaarissa Oivan veljen Elmon omistajan Jennin kanssa. Seminaarin piti Mia Skogster ja aiheena oli pennun ensimmäisen elinvuoden koulutus ja tottiskoulutuksen aloittaminen.  Minusta seminaari oli oikein hyvä ja Mia oli esiintyjänä selkeä ja ymmärrettävä. Mia osasi perustella asioita hyvin ja ei tyrmännyt myöskään muita tapoja kouluttaa, vaan kertoi miten itse toimii ja kouluttaa.

Semma pidettiin siis Veikkolassa ja paikkana oli PiskiPaja. Tiedossamme oli, että semma pidetään koulutushallissa, mutta itselleni tuli yllätyksenä kuinka kylmä hallissa oli. Istuttiin taukoja lukuunottamatta paikoillamme 10-17.30, joten siinä ehti paleltua. PiskiPajalta tuli infosähköposti ajo-ohjeista ja siitä mitä tarvitsee ottaa mukaan. Listassa oli mm. sisäkengät, retkituoli ja käteistä rahaa ostoksia varten. Se, mitä olisin eniten toivonut ottaneeni mukaan, olisi ollut paksu huopa ja toppahousut, niin kylmä minulle tuli semman aikana. Ehkä olisi pitänyt itse tajuta, että hallissa voi olla kylmä, mutta jotenkin olin kuvitellut teoria osuuden olevan jossain hallin luentotilassa tai vastaavassa ja hallin olevan lämpimämpi. Noista halleista ei aina oikein tiedä, jotkut voi olla tosi lämpimiä ja jotkut kylmiä. Hallin kylmyydestä olisi ollut kiva saada kuulla infosähköpostissa. Muutoin järjestelyt PiskiPajan puolesta olivat oikein onnistuneita. Kanttinissa oli runsaasti herkkuja tarjolla ja ison tilan ollessa kyseessä seminaarin seuraaminen oli myös helppoa, koska tilaa riitti kaikille.

Olin ilmoittanut minut ja Oivan esimerkkikoirakoksi, mutta kaikki koirat eivät päässeet mukaan ja me emme valikoituneet Oivan kanssa. Jälkikäteen ajateltuna se oli oikeastaan ihan hyvä. Päivä olisi ollut ihan  älyttömän pitkä ajomatkoineen ja ehkä vähän liian rankka Oivalle. Lisäksi ilman koiraa pystyin keskittymään rauhassa seminaariin, eikä tarvinnut koko ajan miettiä miten Oiva pärjää autossa tai häkissä. Toisaalta olisi ollut hirmukivaa päästä Mian ohjattavaksi. Ehkä seuraavalla kerralla sitten!

Kirjoittelen tähän nyt joitain juttuja seminaarista, mutta mitään syväluotaavaa tekstiä koko seminaarista en edes pystyisi tekemään, eikä se ole mielestäni tarkoituksenmukaistakaan. Jokainen pystyy halutessaan menemään seminaariin itse ja sitä voinkin lämpimästi suositella. Kirjoittamani asiat ovat niitä, jotka ovat jääneet itselleni tärkeinä asioina mieleen ja olen saattanut painottaa asioita eri tavalla kuin seminaarissa.

Hyvä suhde koiraan luodaan jo pentuna ja suhteen luominen alkaa heti pennun kotiutuessa. Koulutus aloitetaan aina motivaation kasvattamisesta palkkiota kohtaan ja sen tavoittelemiseen ohjaajan kädestä. Pennulle ensisijainen palkkio on ruoka. Motivaatiota ruuan tavoitteluun kädestä rakennetaan niin, että pennun annetaan tavoitella kädessä olevia nameja ja varastaa kädestä. Namikättä pidetään ensin auki, jotta pieni pentu ymmärtää ruuan tulevan sieltä. Kun pentu on jo oppinut namien tulevan kädestä, voidaan sen intoa kasvattaa estämällä pennun suora pääsy namikädelle pitämällä sitä kiinni rinnan kohdalta. Kun pentu työntyy rinnan edessä olevaa kättä vasten, päästetään se namikädelle ja annetaan "jackpot" eli useita nameja kerralla. Lisäksi tässä hyödynnetään laumaviettiä, kehutaan ja kannustetaan pentua, kun se tavoittelee namikättä. Pennun ensimmäisen elinvuoden tärkein tavoite on rakentaa motivaatiota ohjaajan kanssa työskentelyyn ja tekemiseen.

Varsinaisten liikkeiden koulutus aloitetaan vasta, kun pentu osaa tavoitella ruokaa ohjaajan kädestä innokkaasti ja pentu hakee ohjaajalta palkkiota oma-aloitteisesti ja ilman houkuttelua. Namikäden tulee olla rauhallinen ja selkeäliikkeinen, jotta pentu pystyy seuraamaan käden liikettä. Liikkeitä, jotka opetetaan pennulle namilla (kädellä ohjaten), ovat mm. perusasento, sivulletulo, seuraaminen, käännökset, takapään käyttö, luoksetulo, eteen tulo, istuminen ja maahanmeno.

Tässä Oiva pitää kontaktia!
Kuva ei ole seminaarista,
vaan eräistä tkk:n treeneistä muutama viikko sitten.
Kuvan otti Nina Remes. 

Kysyin liikkeiden nimeämisestä, koska jotenkin itse olen ollut tässä arka. Tai ajatellut, että en nimeä kauheasti liikkeitä ennen kuin ovat teknisesti tosi hyviä. Mia oli sitä mieltä, että kun pentu osaa liikkeen namikädellä ohjaten ja motivaatio on korkea, siihen voi alkaa lisätä käskysanaa. Ei ole kuulemma vaarallista jos pentu esim. istuu alkuun välillä hieman huonommin, vaan tilanne korjaantuu monesti pennun kasvaessa. Mia mainitsi kuitenkin, että jos huomaa pennun oppineen liikkeen väärin, niin silloin asia pitää toki korjata. 

Liikkeet, joihin tehdään hyvä pohjatyö pentuna ovat seuraaminen (motivaatio ja paikka), luoksetulot (motivaatio ja vauhti), noudot (ote ja takaisinpaluuvauhti) ja eteenlähetys (motivaatio). Eteenlähetyksestä itselleni jäi mieleen vinkki opettaa se ennemmin lelulla, kuin kosketusalustalla. Pk tottiksessa eteen menoon halutaan vauhtia ja viettiä ehkä vielä enemmän kuin tokossa ja kosketusalustan "etsiminen" saattaa hidastaa koiraa. Tämä siis siksi, koska alusta ei näy pidemmältä ja koira saattaa joutua hidastamaan etsiessään oikeaa paikkaa. Tokossa matka on lyhyempi ja tällöin vastaavaa ongelmaa ei ehkä tule.

Pennun alkuopetus tapahtuu siis namilla. Hiljalleen namipalkka vaihdetaan lelu/saalispalkkaan. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun koiran saalisvietti alkaa olla "auki" eli koira kiinnostuu saalisleikeistä. Lelupalkkaa voidaan käyttää vasta, kun pentu on oppinut leikkimään ja osaa irrottaa lelusta. Saalisvietti on silloin hyvä, kun pentu tavoittelee myös "kuollutta" saalista, eli paikallaan olevaa lelua. Lelupalkkaan siirtyminen ei ole mitenkään ehdotonta, jos koira ei leiki mielellään. Pennulle/nuorelle koiralle lelulla opetettavia liikkeitä ovat mm. esineen tuominen tänne-käskyllä, eteen istuminen esine suussa, esineen pitäminen ja eteen lähetys. 

Jos pennun saaliviettiä halutaan vahvistaa, se voidaan tehdä avustajan kanssa. Avustaja pitää pentua liinassa ja ohjaaja leikkii  koiran edessä lelulla (riippuu lajista, jos esim. haku tai suojelu, annetaan avustajan leikkiä ja ohjaaja pitää koiraa). Ohjaaja heittelee lelua nopein, terävin liikkein ja antaa lopulta pennun ollessa innostunut, sen purra leluun. Tärkeää on, että pennun annetaan voittaa aina, kun se vähänkin vastustaa. Pennulle tehdään tunnetta siitä, että se on vahvempi kuin ohjaaja. Pennun kanssa leikitään jonkin aikaa (leikin kesto riippu pennusta) ja kun pentu on todella innokas, leikki päätetään niin, että pentu irrottaa käskyllä lelusta. Joissain tapauksissa pennun annetaan myös kantaa lelua esim. autolle. Tärkeää leikissä on ohjaajan oma innostuneisuus, pitää osata iloita lelusta ja sen pitämisestä jotta koirakin innostuu. 

Tässä me leikitään! Kuva myös tkk:n treeneistä. (c) Nina Remes.

Muita tärkeitä pennulle opetettavia asioita ovat ohjaajan kunnioittaminen, fyysisen käsittelyn sietäminen, rauhoittuminen, hallintakäskyt (ei, tänne, odota ja irti), toisten koirien ohittaminen ja nenätyöskentely (esim. jälkeä ajatellen). Hyvän hallinnan hyötyjä koiralle ja ohjaajalle ovat esimerkiksi se, että koiralle voidaan antaa enemmän vapautta, stressin poistuminen koiran elämästä, koira saa toteuttaa itseään ja viettiään jos se pystytään hallitsemaan myös korkeassa viettitilassa ja arkielämä on helpompaa ohjaajalle koiran ollessa hallinnassa. 

Pennun opetuksessa vältetään liian teknistä opettamista, kokonaisten koeliikkeiden harjoittelua, liikaa stressiä ja pakotteilla aktivoimista, rajattomuutta ja turvattomuutta. 

Teoriaosuuden jälkeen (ja itseasiassa sen välissäkin) Mia treenasi omaa 13-viikkoista pentuaan Big Daddyä. Oli hienoa seurata mitä jo noinkin pieni pentu osasi ja miten innostunut ja motivoitunut se oli tekemiseen. Tämän jälkeen aloitettiin harjoituskoirakoiden koulutus. Koirakoita oli yhteensä kahdeksan, pari malia, saksanpaimenkoira, suursnautseri, bortsu, amstaffi ja dobermanni taisivat olla rodut. Kaikkien kanssa harjoiteltiin hieman eri juttuja, mutta monen koirakon kohdalla toistui imutustekniikka ja seuraamisen opettaminen. 

Mian mukaan imuttaessa käden asento on tärkeä. Käden asento on kuppimainen ja peukalo osoittaa ulospäin kämmenestä (vähän kuin käsi vaihdekepin päällä, tämä havainnollisti ainakin minulle asentoa). Namit ovat tarpeeksi suuria, etteivät ne putoa kämmenestä. Koiran ei anneta syödä  nameja koko ajan kädestä, vaan se saa palkkaa välillä kädestä yksi kerrallaan ja lopussa isomman määrän, eli "jackpotin". Imuttaa voi joko vasemmalla kädellä tai oikealla. Varsinkin jos koirasta kasvaa iso, olisi hyvä käyttää oikeaa kättä, koska koiran on totuttava vasemman käden paineeseen yläpuolellaan lopullisessa seuraamisessa. Oikea käsi voi olla myös helpompi häivyttää kuin vasen. Pikkuhiljaa aletaan kättä nostaa ylös ja taas laskea alas, eli häivytetään käsiapua. Palkka pitää antaa kuitenkin tarpeeksi alhaalla, ettei koira opi hyppimään seuraamisessa. Käännöksiä treenataan niin, että imuttava käsi työntyy hieman taaemmas ennen käännöstä ja koira ikäänkuin väistää ohjaajaa. 

Siinäpä ne muistiinpanot nyt taisivat olla. Itse mietin oman pennun koulutuksen kohdalla tällä hetkellä paljon sitä, opetanko kuinka paljon liikkeitä kädellä ohjaamalla ja voimakkaita apuja käyttäen, vai enemmän operantisti niin, että pentu saa tarjota itse asioita ja poimin niistä liikkeet (sheipaten). Jotenkin nyt olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että osan liikkeistä opetan toisella tyylillä ja osan toisella. Esimerkiksi seuraamisen ja sivulletulon opetan imutustekniikalla ja esineen luovuttamista ollaan treenattu tarjoamisen kautta ja naksulla oikeaa toimintoa merkaten. En tiedä, mennäänkö tässä nyt ihan väärään suuntaan, mutta näin aion nyt toimia, koulutustyyliä vaihdellen riippuen aina opetettavasta liikkeestä. Aika näyttää mitä tuosta Oivasta sitten kasvaa ja mitä asioita olen osannut opettaa sille oikein ja mitä tehdään sitten uudestaan eri tavalla.