Oivallista elämää: Noutajakoiran nomepäivitys

Jahkailin hetken, että päivittäisikö sitä ensin meidän treenitilannetta pk-hausta vai nomesta. Päädyin kuitenkin nomeen, koska jotenkin nyt on niin hyvä fiilis niiden treenien osalta.

Tämä on ehdoton lemppari viimeaikaisista kuvista. Because i'm happy!

Syksyllähän meillä jäi nuo nomehommat vähän tauolle, kun Oiva oli remmiliikunnalla ja sairaslomalla. Loppusyksystä ja talvesta ollaan nyt käyty kasvattajan pitämissä nometreeneissä se mitä ollaan ehditty, lisäksi muutamia treenejä yksin ja muiden kanssa. Tavoitteenahan meillä on alunperin ollut nomen suhteen vain taipumuskoe, jonne näillä näkymin haaveilen meidän menevän ensi keväänä. Kyllähän sitä vielä viime keväänä haaveili, jos saataisiin taipparit suoritettua jo nyt syksyllä, mutta asiat eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan niin kuin niillä ei aina ole tapana. Ollaan kuitenkin nyt treenailtu muutakin kuin pelkästään varsinaisia taippareihin tähtääviä juttuja, koska meillä on hyvä kouluttaja ja treenikavereita joidein kanssa tätä lajia treenata. Pikkuhiljaa siis näitäkin tehdään kaiken muun ohella, ja katsotaan sitten mistä kisoista joskus tulevaisuudessa itsemme löydetään!

Treeneissä ollaan viime aikoina lähinnä keskitytty linjoihin, eteen lähetykseen tarkemmin sanoen. Viime sunnuntaina tehtiin Oivan pisintä eteenmenomatkaa, taisi olla jotain 30 metriä (?) parhaimmillaan, maamerkkinä sähkötolppa jonka juuressa damit olivat. Tehtiin kolme toistoa niin, että vein joka kerta yhdessä Oivan kanssa damin ja palattiin lähetyspaikalle, josta lähetin Oivan. Lisättiin matkaa joka kerta, pisimmillään siis tuo noin 30 metriä. Lähti tosi hyvin ja muisti minne piti juosta. Yksi lähetys tehtiin myös niin, että muut koirat saivat tehdä välillä, ja Oivan kanssa odoteltiin omaa vuoroa. Hyvin muisti suunnan, vaikka välillä tuli vähän taukoa. Haki damia kuitenkin jonkun aikaa ja laajensi aluetta, meinasi ehkä tulla jo minun luokseni, mutta palasi takaisin ja löysi hienosti damin. Ollaan tehty nyt niin, että sielä on ollut vain yksi dami, koska jossain vaiheessa syksyä meinasi ruveta vaihtamaan damia, jos oli useampia. Tänään ennen lenkkiä tein kaksi eteenlähetystä niin, että vietiin yhdessä kaksi damia ja lähetin "eteen" käskyllä. Nappasi heti ensimmäisen damin suuhunsa, nuuskaisi dami suussa toista damia (jos näin oikein kauempaa), mutta jatkoi kuitenkin sen ensin ottamansa kanssa palauttamaan minun luo. Jes! Eteen menoja ollaan tehty myös niin, että välissä on ollut tie tai oja, eli reitti ei ole ollut ihan helppo. Nämäkin ovat sujuneet ihan kivasti. Haastetta varmaankin voisi pikkuhiljaa lisätä juuri tuota taukoa kasvattamalla ja ottamalla toisen noudon eri suuntaan välissä.

Markkeerauksia ollaan tehty eri matkoilta, vielä Oivan on välillä vaikeaa hahmottaa matkaa ja damin putoamiskohtaa ja saattaa laajentaa aika paljonkin hakiessaan damia. Palautusten kanssa ei ole ollut ongelmia, mitä nyt syksyn ensimmäisissä treeneissä meinasi toistuvasti juosta ohi, lähinnä varmaan vaan juoksemisen riemusta. Olihan siinä pohjalla pitkä sairasloma, joten ei se ihme ollut. Marraskuun alussa Sarkkisen Tomin nomekoulutuksessa kuuntelemassa ollessani ehkä päällimmäisenä mieleen jäi ohje, että palautuksessa vastaan ei oteta pelkkää damia, vaan koko koira. Olen ollut ehkä melko hätäinen Oivan kanssa nappaamaan damia sen suusta palautuksissa, koska pelkään sen tiputtavan. Nyt olen kuitenkin käyttänyt kaiken keskittymiseni siihen, etten kaappaa damia heti, vaan saatan jopa mennä kyykkyyn ja silitellä Oivaa hetken, ennen kuin olen ottanut damin siltä pois. Eikä se dami ole mihinkään pudonnut! Varmaan on tehnyt ihan hyvää niille palautuksille, kun olen osannut itse rauhoittaa tilanteen, enkä vain kaappaa damia paniikissa Oivan suusta.

Hakuruutua ollaan myös tehty muutamia kertoja, lähiaikoina vain kerran. En osaa nyt tästä oikein kirjoittaa mitään, kun en oikein itsekään tiedä missä kunnossa se haku on. Syksyllä ongelmana oli ehkä aavistuksen se, että Oiva olisi halunnut vain juosta ja nuuskia, ja saattoi jopa damin löydettyään sylkäistä sen pois ja jatkaa nuuskimista. Viimeksi otettiin hakua reilu viikko sitten uudessa treenimaastossa. Oiva oli jotenkin vähän epävarma ja haahuileva, mutta työskenteli kuitenkin ok alueella. Toisaalta oli ihan hyvä, että vauhti oli hitaampaa, keskittyi ehkä enemmän tehtävään. Sille ei taida olla vielä ihan selvä se "etsi" käsky, joten näitä pitää vaan treenaa enemmän. Ollaan tehty kaikki hakuruudut niin, että se on saanut katsoa kun damit on viety alueelle, muttei tietty ole nähnyt mihin ne on pudotettu. Taisi viimeisimmissä treeneissä tulla liikaa toistoja myös, en osaa oikein sanoa.

Lähihakupillityksiä ollaan myös tuossa syksyllä tehty. Lähinnä niin että piilotettu pikkudameja heinikkoon ja annettu Oivan etsiä sekä samalla pillitetty, että oppisi pillityksen merkityksen. Oli viime treeneissä puhetta, että pillitystä voisi pikkuhiljaa alkaa yhdistää myös helppoihin ja lyhyehköihin eteen lähetyksiin, koska nyt pillitetty vaan koiran ollessa tosi lähellä. Tässä meillä pillityskäskynä "pi-piu, pi-piu, pi-piu" tyylinen ääni. On muuten jotenkin ihan sikavaikea pillittää sitä itse, meinaa happi loppua kun en tajua hengittää välissä.. Ehkä tätä tarvis harjoitella ilman koiraa.

Mitäköhän muuta me ollaan tehty? Treenattu nomeseuraamista, tätä kyllä todella vähän. Lähinnä nyt on mennyt keskittyminen siihen, että olen saanut nenän irti vähän liiankin ihanasti kanin papanoilta tuoksuvasta maasta. Viime treeneissä meni jo ihan ok, mutta aikamoista namittamista se vielä on kun tuoksut on niin ihania. Hihnassa on vielä, ei olisi toivoakaan että pysyisi "täällä" käskyllä siinä vieressä kun useita muita koiria mukana. Tänään aamulla ennen lenkkiä kävelytin muutaman kymmenen metriä ilman hihnaa ennen eteen lähetyksiä, pysyi kivasti kun namit oikeassa kädessä. Ei olla tätä oikein treenattukaan joten eipä ihme jos ei osaa.

Riistasta sen verran, että Oiva pääsi reilu viikko sitten kantamaan kyyhkyä ja sorsaa. Otti hyvin suuhun ja kantoi ylpeänä, tuli myös mun luokse. En ottanut heti pois vaan kehuin kovasti kantamisesta. Pupujälkeä ollaan tehty vain kerran aidolla kanilla, muutama lisäksi kanidamilla. Tarvii keväällä ottaa treeniohjelmaan tuo kanijälki, jotta saatais se treenattua taipparikuntoon.

Tässä nyt tosiaan päivityksiä nomerintamalta. Pillipysäytys voitais muuten myös ottaa työn alle kun ehtisi vaan kaikkea. Lisäksi sivussuunnat myös. Katsotaan mitä alkuvuosi tuo tullessaan. Sunnuntaina meillä olisi Tomi Sarkkisen nome koulutus. Toivotaan ettei ala koira köhimään tai mitään muutakaan, niin kuin viime kerralla. Nomekuvia ei nyt ollut, joten muutama kuva Oivasta, Florasta ja Luumusta lenkkeilemässä Vanhalinnassa joulukuun puolivälissä ennen lumien tuloa. Kaikki kuvat ottanut Janina Rand.