Joulun meiningit

Joulusta selvitty ja jäljellä jäätävä ähky kaikesta siitä syömisestä. Miten sitä ei osaa syödä vain vähän, vaan pitää ahtaa itsensä ihan täyteen? Koirille ei päässyt ähkyä tulemaan, ne kun söivät  tavallisten nappula-annostensa lisäksi vain yhdet joululahjaluut ja muutamat koirankeksit kylässä. 

Vietettiin joluaaton aamupäivä Mikaelin perheen kanssa ja ilta ja seuraava yö minun perheen luona. Koirat pääsivät mukaan kylään tottakai. Oiva osoitti olevansa yllättävän rauhallinen myös kylässä, tosin uusia ihmisiä tavatessa se oli yllättäen vähän varauksellinen ja haukkui, kunnes oli päässyt tervehtimään. Tervehtimisen jälkeen se oli ihan ok. Aattoiltana samassa asunnossa oli jo melkoinen eläinlauma, neljä koiraa ja kaksi kissaa. Kaikki tosin tuttuja toisilleen. Eniten minua jännitti, osaako Oiva ollenkaan rauhoittua, kun paikalla on ihanat leikkikaverit mäyräkoiramix Chico ja sheltti Mila. Turhaan murehdin, käytiin ensin koirapuistossa jossa tyypit saivat riehua suurimmat energiansa pois. Muutaman kerran Oiva ja Chico yrittävät aloittaa sisällä painin, mutta huomauttamalla ja Oivan mielestä tosi pelottavaa vesipulloa vilauttamalla saatiin taas rauha maahan. Suurimman osan ajasta koirat makoilivat omissa oloissaan tai kerjäsivät ruokaa ja pyörivät jaloissa. Florallehan tuo rauhoittuminen ei ole mikään haaste, kun mummeli rupeaa olemaan jo melkoinen sohvaperuna, mutta Oivalle se on ollut vähän haastavampaa kun energiaa olisi melko paljon.

Koirat saivat lahjaksi omat Ikean pehmolelut, tosin Oiva koitti kaikin keinoin omia myös Floran lelun itselleen. Lisäksi ne saivat luut. Hauskaa miten Flora innostuu lahjapakettien repimisestä, kun taas muuten kaikenlaista mielellään rikkova ja repivä Oiva ei oikein vielä päässyt jyvälle lahjapaketin avaamisesta vaan vaati vähän apua siihen hommaan.

Jos mää vaan pyörin ja kannan tätä niinku noutajat tekee?

Flora avaa lahjapakettia kymmenen vuoden kokemuksella.

Munt teljettiin tänne tuolien taakse, kun en kuulemma osaa syödä lahjaluuta
muiden vieressä kauniisti? Ei se nyt yksin kiinnosta.. Kyllä mä täältä
läpi änkesin kunhan olin hetken kelaillut miten täältä pääsee pois.

                       

Puistossa riehumassa. Oiva näyttää kieltä!

Koko lauma.

Ihana Chico!

Äidin viereen on mukava nukahtaa. 

Kameran linssi ihan huurussa vielä ulkoilun jälkeen, mutta
tälläinen rento joulumeininki meillä oli ;)

Muut joulun pyhät tulikin vietettyä rauhallisesti kotona. Koiratkin olivat melko poikki yökyläilystä ja sohvan vieressä ei ollut kukaan vaatimassa jatkuvaa huomiota vaan tyypit nukkuivat ihan rauhassa. Pahemmin ei edes treenattu, mitä nyt muutamat luoksarit ja sivulletulot otettiin lenkin lomassa perjantaina. Eilen oltiin jo treenaamassa viestiä Elmon kanssa ja tänään oltiin kasvattajan nometreeneissä, jotka onnistuivat todella hyvin. Kirjoittelen noista tässä muutaman päivän sisällä. Ehkä olisi jo aika kirjoittaa muutakin kuin näitä höntsäpostauksia!

Loppuun vielä pakko laittaa maailman kaunein sheltti, Mila.
(c) Anni Partanen