Tänään meillä on hyviä uutisia

Eilisen aamupäivän jälkeen olen lähinnä hyppinyt riemusta. Ehkä enimmäkseen pääni sisällä, en ihan kirjaimellisesti kuitenkaan. Blogin otsikko on lainattu suoraan Jennin blogista, kiitos siitä. Eilen oli tosiaan Oivan sairasloman jälkeinen kontrolli Vettorissa.

Elämäni miehet venailee lääkäriin pääsyä <3
Iphone kuva.

Ensin mentiin ulos ja juoksutin Oivaa. Ei ontumista lääkärin (Mikael Granholm) mielestä. Eikä siis minustakaan ole ontunut ollenkaan. Seuraavaksi mentiin sisälle ja eläinlääkäri tunnusteli Oivan läpi. Ei arkuutta, kipua tai kuumotuksia. Päädyttiin kuitenkin vielä kuvaamaan Oiva, koska haluttiin nähdä onko vasen olkapää muuttunut paremmaksi. Kuulemma Oivan olkapään tilanne on kiinnostanut ihan ulkomailla saakka, kun kuvia on sinne lähetetty konsultointia varten. Heh, kiva omistaa noin lääketieteellisesti kiinnostava tapaus.. Kuvien ottamisen jälkeen päästiin näkemään kuvat itse. Tähystetty kyynärpää parantunut hyvin ja vasemmassa olassakin paranemisen merkkejä. Kaikki siis hyvin! Tässä vielä lausuntoa eiliseltä:

"Klinikalla liikkuu ontumatta. Tunnustellen kyynär/olkanivelissä ei tunnusteluarkuutta, kipupisteitä tai turvotuksia. Otetuissa röntgenkuvissa kyynärnivelten tilanne hyvä, olkapäissä todetaan vasemman olkaluun trochanterissa m. supraspinatuslihaksen kiinnittymiskohdassa muutos. Aikaisempiin kuviin verrattuna luussa runsaasti skleroosia ja kuoppa tasaantunut - merkkejä vaurikohdan paranemisprosessista. Tilanne kaikenkaikkiaan hyvä, siirrytään 2 viikon sisällä vapaaseen liikkumiseen."

Korvat aina luimussa!

Aivan onnesta sekaisinhan tässä olen eilisestä saakka ollut! Niin paljon jännitetty ja murehdittu tuon kanssa ja nyt saatiin vihdoin "terveen paperit". Tuo nyt lainausmerkeissä, koska totuushan on, että jossain vaiheessa tähystettyyn kyynärään alkaa kehittyä nivelrikkoa, mutta ainakin toistaiseksi Oiva on kunnossa. Saatiin lupa alkaa elää normaalia elämää ja vapaaksikin tuo pitäisi parin viikon sisällä päästää (uskaltaako sitä..) Oivalle annettiin myös ensimmäinen Cartrophen pistos. Seuraavan pistän viikon päästä itse. Kyselin myös harrastuksista ja niiden kuluttavuudesta, esim. juuri noista itseä mietityttäneistä pk-puolen isoista hypyistä. Sen verran olen kuitenkin tavoitteellinen, etten pystyisi ehkä ihan täysillä käyttämään aikaani lajiin, josta tietäisin jo valmiiksi ettemme voisi ikinä kisata. Mikään ei ikinä ole tietystikään varmaa, mutta.. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kyllä voi elää ja harrastaa ihan normaalisti. Toki lihaskunto ja hoikkana pysyminen edesauttavat terveenä pysymistä ja eihän noita esteitäkään tarvitse turhaan hypyttää, eikä vielä pitkään aikaan. Nyt keskitytään talvi kunnon kasvattamiseen ja haetaan lisää lihasmassaa. Sitten Oiva onkin keväällä ihan täydessä kunnossa <3

Kyllähän nämä uutiset ovat ihan valtaisa helpotus. Olen jo tuossa parille ystävälle valitellut, että tämä vuosi on ollut kyllä pahin pitkään aikaan. Oman jalan pahat murtumat heti tammikuun alussa, kesällä perheessä sattunut sairastapaus, Floran kipuilut, heti perään Oivan alkaneet ontumiset. Tuntuu, että koko vuosi on mennyt jotenkin sumussa ja toipuessa vastoinkäymisestä toisensa perään eikä mitään hyvää ole ehtinyt tapahtua. Onhan niitä onnenhetkiäkin ollut, mutta murheet ja suru ovat vieneet suurimman osan ajasta ja ajatuksista vuonna 2014. Oliskohan nyt ainakin hetkeksi kaikki hyvin ja vastoinkäymiset mennyttä aikaa? Toivon todella, että nyt on meidän vuoromme ja aikamme päästä nauttimaan elämästä ilman sen suurempia murheita. Nyt ainakin kaikki tuntuu hyvältä. 

Tämä nokkaeläin tässä on elämäni koira,
vaikka hänestä ei paljon viime aikoina ole kirjoiteltukaan.
Eläkeläisen elämä on vaan niin tasaista <3