Sairaslomailua

Taas kauhean pitkä päivittelytauko! Tällä kertaa joudun syyttämään tuota (ei enää niin) pientä rakasta ylienergistä mustaa labrakiitäjää, eli Oivaa. Kyllä, luitte oikein, Oivaa. En ole päässyt päivittämään blogia, koska Oiva on syönyt jossain vaiheessa meidän huomaamatta tietokoneen virtajohdon rikki. En ole saanut aikaiseksi vielä hankkia uutta johtoa. Tätäkin päivitystä teen koululla. Kouluhommiakin olisi, mutta tämä on juuri nyt paljon mielenkiintoisempaa.

Meidän elämään kuuluu sairaslomailua, niin kuin monet varmaan pystyivät otsikosta päättelemään. Mammakoira Flora pääsi palaamaan parin viikon hermolomaltaan kotiin ja meillä on ollut yllättävän rauhallista. Oiva on sopeutunut osaansa levossa olevana koirana kohtalaisen hyvin ja riehuu ihmeen vähän sisällä. Välillä se saattaa saada hepulit, ja silloin heilahtaa kevythäkin ovi. Valitettavasti. Tuntuu kamalalta laittaa yli-innokas pieni labradoripoika häkkiin, varsinkin kun tietää mikä määrä energiaa sillä olisi purettavanaan. Pakko vain koittaa ajatella, että häkkiin laittaminen on parempi kuin se, että Oiva rikkoo itsensä vielä pahemmin esimerkiksi liukastuessaan sisällä. Onneksi näitä häkkitilanteita ei ole tullut kuin pari kertaa viikossa.

Ulkoilu onkin sitten edelleen melko mielenkiintoista puuhaa. Ollaan saatu lupa fyisoterapeutilta lisätä liikuntaa viisi minuuttia viikossa. Tällä hetkellä saadaan kävellä jo 30 minuuttia kerrallaan. Mitään erityisen pitkiä matkoja tässä ajassa ei ehdi (eikä toisaalta ole tarkoituskaan mennä), varsinkaan kun kävely on yhtä kiskomista ja pysähtelyä. Oiva siis kiskaisee kiitolaukalla eteenpäin niin paljon kun puolentoistametrin naru antaa periksi ja minä pysähdyn niin pehmeästi ja nopeasti kuin pystyn. Liikkeelle lähdetään heti kun Oiva tulee lähemmäs minua ja remmi löystyy. Sama toistuu lähes heti uudestaan, kiskaisu, pysähdys, kiskaisu, pysähdys.. Meillähän ei siis remmissä vedetä, vaikka energiaa varmaan olisi vaikka muille jakaa. Toisaalta kuulemma tuohon pyrähtelyyn ja juoksemiseen voi vaikuttaa se, että Oivan on helpompi vain juosta, kuin oikeasti kävellä kunnolla ja rauhassa, koska se on jäykkä ja jumissa. Totta se varmasti onkin.  Luulen kuitenkin, että suurempi syy löytyy tässä tapauksessa nyt sieltä pääkopasta. Toki pitää ottaa huomioon, että se toipuu tällä hetkellä kyynärnivelen tähystyksestä, mutta en silti voi antaa sen kulkea remmissä ihan miten se itse tahtoo. 

Puhelinlaatuinen metsäkuva.
Saadaan kävellä jo metsäåssä kunhan pysytään polulla!

Tämän erittäin tehokkaan kävelytyylin lisäksi matkantekoa hidastaa muiden koirien ohittaminen. Oivallahan on nyt ollut vähän vaihtelevalla menestyksellä erinäisiä ongelmia vieraiden koirien ohituksissa. Ongelmat alkoivat jo ehkä vähän helpottaa, mutta tämä sairaslomailu ja ylienergisyys on tuonut ihan uusia ulottuvuuksia ohittamisiin. Jotkut koirat päästään ohi ihan ok. Toiset taas aiheuttavat Oivassa järkyttävän haukkukonsertin ja silmittömän tempomisen vierasta koiraa kohti. Välillä se ohittaminen on siis ihan järjettömän vaikeaa. Tuntuu, että Oiva menee johonkin ihan eri maailmaan ja kiihtyy niin paljon, etten saa siihen mitään kontaktia. Välillä mietin, että onko se niin epävarma, että menee paniikkiin vai onko se niin teini, että sikailee ihan täysillä ja haistattaa pitkät minun käskyilleni. Ärsyttää, kun en mukamas osaa lukea sitä välillä ollenkaan. Veikkaan, että Oiva on nyt vain niin energinen, että sillä keittää ihan totaalisesti yli. Se alkaa haukkua ja kiihdyttää itseänsä haukulla niin paljon ettei kiihdyksissään voi keskittyä enää mihinkään. Onhan Oiva osoittanut muutenkin olevansa melko kiihtyväistä sorttia tietyissä asioissa. Olen nyt pyrkinyt kaikissa ohituksissa menemään niin kauas, että Oiva pystyisi olemaan rauhallisena ja keskittymään minuun. Nami kädessä sen saa kauempana ihan kohtalaisesti ohittamaan, joskus voisin sanoa että jopa hyvin. Ollaan nyt panostettu näihin ohituksiin ihan tosissaan ja oikein yritän valita ne ulkoiluajat, jolloin pihalla liikkuisi mahdollisimman paljon koiria. Olen myös ulkoiluttanut koirat pääsääntöisesti erikseen. Vaikka Flora käyttäytyykin hyvin remmissä, minun on helpompi keskittyä, kun remmin päässä on vain yksi koira kerrallaan. Jos joku asia lohduttaa, niin muutamat tutut ovat kertoneet, että heidän koirillaan on ollut ohitusongelmia juuri tässä vajaan vuoden iässä ihan ilman sairaslomiakin. Joten pitää vain harjoitella, vahvistaa onnistuneita ohituksia ja pysyä kärsivällisenä. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa, eikö niin..?

Floran uusi Vau Mumun panta. Pannan piti olla ensin Oivan,
mutta se sopikin paljon paremmin Floralle!

Ollaan oltu Oivan kanssa nyt yhteensä kolme kertaa fysioterapiassa ja samalla myös kolme kertaa vesiterapialtaassa. Oivan altaaseen menot ja sieltä pois tulot ovat sujuneet hyvin, eikä se arkaile altaassa olemista. Ensimmäisellä kerralla altaassaoloaika taisi olla 10 minuuttia, toisella 11 minuuttia ja kolmannella 13 minuuttia. Oiva on ollut nyt koko ajan vino oikealle ja sillä on ollut jumeja lantiossa ja selässä. Selkeästi vesiterapia on ollut hyödyllistä Oivalle ja sen kävely oli jo viime kerralla parempaa. Sain ohjeeksi vahvistaa käännöksiä vasemmalle, eli vastakkaiseen suuntaan jonne se on vino. Ollaan alettu itseasiassa juuri sopivasta harjoittelemaan etukautta sivulletuloa ja siinähän Oiva kääntyy nimenomaan vasemman kautta koukatessaan minun viereeni. Olen myös alkanut opettaa sille arkiseuraamista minun oikealla puolella käskyllä "viereen". Kuulemma muutenkin tokokoirat saattavat monesti olla vinoja oikealle, niin tämä on senkin puolesta ihan hyvä. Ja toisaalta lenkeillä kun tulee noita ohituksia, niin on helppo ottaa Oiva välillä oikealle puolelle jos vastaantuleva koira on vasemmalla. Seuraava allasaika meillä on ensi maanantaina. 

Hörökorva matkalla fysioterapiaan.

Täytyy varmaan pikkuhiljaa kotiutua täältä koululta. Illan ohjelmassa olisi vielä kansainväliset illanistujaiset meidän tuutoroimien vaihto-opiskelijoiden kanssa. Koirat eivät valitettavasti pääse mukaan. Oiva varsinkaan, koska se tuntuu tällä hetkellä olevan joidenkin ei niin koirarakkaiden ihmisten mielestä melko mahdoton tapaus ;) Minun (ei enää niin) pieni rakas pentuni <3 Pahoittelut kuvien laadusta, nyt ei tähän hätään ollut muita kuin puhelinkuvia. 

Kyl nää ihan toimeen tulee <3