Äijiä metsässä - hakupäivä

Käytiin pari viikkoa sitten Oivan kanssa Koirataidon hakutreenipäivässä, kouluttajana Kaisa Hilska. Oli kiva päästä seuraamaan kokeneempien koirakoiden treenejä ja harjoitella omia vielä melko alkeellisia maalimiestaitoja eri koirille. Taisi kaikki muut kurssipäivän koirat olla erirotuisia paimenia. Käytiin alkuun pihalla läpi jokaisen koirakon sen hetkinen treenitilanne ja tavoitteet treenipäivälle. Kerroin Kaisalle, että Oivalla on ollut syksyllä hausta taukoa, mutta nyt alkuvuonna ollaan ehditty ottaa muutamat treenit alle. Alkuvuoden treeneissä ollaan tehty risteilyä 50 metrin syvyyteen maalimiesten ollessa kyykyssä, muttei varsinaisesti täysin piilossa. Joskus viime kesänä ollaan tehty tiellä olevaa mökkikylää, muttei pitkään aikaan. Ilmaisua treenattu pari kertaa kokeilumielessä. Asetin päivän tavoitteeksi saada lisää vinkkejä haun treenaamiseen ja siihen, miten lähteä treenaamaan eteenpäin uusia juttuja.

Koska olen niin huono päivittelemään blogia, niin en tiedä olenko muistanut blogin puolella mainita, että viime loppuvuodesta Oivan emän Seran omistaja Minna kävi Turussa meille kouluttamassa hakua. Yhtenä iltana oli teoriaa ja toisena mentiin Raisioon treenaamaan. Tehtiin ekaa kertaa näytölle juoksuja ja ilmaisun alkeita sekä vähän niinkuin vapaahakua, missä Oiva sai ilmavainulla hakea puun juurelle piiloutuneen maalimiehen.

Kuva Minnan hakutreeneistä. 

Jenni palkkaa Oivaa ilmaisusta.

 Takaisin hakupäivään. Treenimetsä oli vajaan ehkä puolen kilometrin päässä autoista ja otettiin vuorotellen koirat treenaamaan. Menin ajoissa jo ennen Oivan vuoroa kävelyttämään sitä, jotta saisin hyvin lämmiteltyä ja otettua vähän tokoa siinä. Tehtiin muutamat perusasennot, maahanmenot ja luoksarit siinä alle. Tuossa tokoa tehdessä sain vähän kontaktia Oivaan, kun se meinasi vähän ruveta kulkemaan nenä edellä ja korvat lukossa siellä uusissa Paattisten ihanan tuoksuisissa maastoissa. Vähän mua mietitytti, että mahtaako Oiva ihan uudessa paikassa tietää mitä ollaan tultu treenaamaan, kun näitä lajeja on tässä ollut treenin alla useampia. Toisaalta hetsasin sitä siinä alkuun "mennään etsii äijä" ja sillä oli ne omat oranssit valjaansa ja pk-liivi. Oltiin melko ajoissa jo kävelty ja tehty tokot, joten jäi aikaa treenata myös sitä rauhassa odottelua, mikä ei todellakaan ole Oivan vahvuus. Hauskasti siinä metsän reunalla pellolla odotellessa Oiva sai yhtäkkiä vainun hakumetsästä tuulen mukana ja jätkän ilme muuttui kuin älynväläyksenä "ai siellä piileskelee äijiä!". Heh, lutunen pikku ajattelija. Kun lähdettiin kävelemään metsään, ei kyllä todellakaan ollut enää epäselvää mitä sinä pilvisenä, muttei onneksi sateisena sunnuntaina oltiin treenaamassa.

Hmm, kun vielä muistaisi mitä kaikkea tehtiin. Tähän väliin on pakko sanoa (jos nyt sattumoisin joku kokeneempi hakuilija sattuu tätä lukemaan), että olen vielä tosi aloittelija tässä lajissa. Kaisan vinkit olivat tosi hyviä, mutta olen saattanut tulkita osan niistä eri tavalla tai en ole edes ihan kaikkia juttuja ymmärtänyt. Eli jos täällä tekstissä on jotain kummallisuuksia, niin ei johdu missään tapauksessa kouluttajasta, vaan vielä ihan vihreästä ohjaajasta joka ei pysty sisäistämään uusia juttuja tai tajuaa ne väärin. Nojoo. Asiaan. Otettiin ensimmäiseltä piilolta pressun alla piilossa olevalta maalimieheltä ilmavainu (tai ainakin yritettiin ottaa, menin molarille ihan tyhmästi väärästä suunnasta tuuleen nähden) ja lähetin keskilinjalta. Oiva teki suoran hyvän piston, oli kuulemma hiukan säpsähtänyt pressun alta tulevaa maalimiestä. Toinen pisto vasemmalle, mm suurin piirtein 50 metrissä, kaarsi oikeaan koska tuuli sinne päin, mutta vainun saatuaan palasi vasemmalle ja löysi äijän. Kolmannella pistolla maalimies piilossa kevythäkissä ehkä 40 metrissä. Lähti ok, mutta haahuli jonkun aikaa kunnes löysi. Lisäksi tehtiin muistaakseni yksi tai kaksi yliheittoa, eli jätin Oivan keskilinjan toiselle puolelle istumaan, siitä itse keskilinjalta kutsuin Oivan ja lähetin lennosta käskyllä äijä. Kivasti jatkoi suoraan, jos muistin pitää itse rintamasuunnan eteenpäin. Yksi mm oli korkeamman kiven päällä makaamassa, ja Oiva sai hyvin vainun. Pääasiassa tässä ensimmäisessä setissä nyt huomasi, että Oivan vaikea juosta tarpeeksi syvälle suoraan, kun ei saakaan näköyhteyttä äijään ja eikä heti ilmanvainua. Hyväksi vinkiksi sain pitää lähettävää kättä osoittamassa eteenpäin vielä Oivan ohitettua minut melko pitkäänkin. Kun Oiva haahuilee etsien metsässä, se vilkaisee välillä minua ja voi ottaa eteenpäin menoavun minun käden suunnasta.

Siinä lounastauolla käytiin läpi kaikkien koirakoiden suorituksia. Oivalle pitäisi saada nyt vahvemmaksi suoraan syvälle hakualueen reunalle saakka juoksemisesta sekä visio siitä, että maalimies löytyy, kunhan juoksee eteenpäin, niin haju tulee vastaan. Vähemmän näkyvillä olevia maalimiehiä ja lisää ilmavainuharjoituksia. Näihin saatiin ohjeeksi käydä ensin ottamassa haju piilossa olevasta maalimiehestä,  sitten palataan keskilinjalle lähettämään koira. Tällöin pitäisi tulla suora pisto, koska koiralla jo visio maalimiehestä. Lisäksi täytyy harjoitella, että myös siellä 50 metrin syvyydessä voi edetä rataa eteenpäin. Pian voisi siirtyä tekemään tyhjiäkin pistoja, mutta sitä ennen treenattava yliheittoja. Tällä hetkellä Oiva etsii kyllä sinnikkäästi, mutta haku vähän sellaista risteilevää eikä syviä suoraviivaisia pistoja ja selkeää etenemistä. Puhuttiinkin siinä, että voi osittain johtua nometreeneistä. Sielä hakualueella koiran kuuluu etsiä riistaa tai dameja vähän eri tyylilllä, vaikka sinänsä on ihan sama etsitäänkö tässä nyt ihmisiä tai riistaa. Oiva käyttää kuitenkin nenäänsä hyvin ja ollaan tehty hyvät pohjat haulle treenaamalla pääasiassa sitä "risteilyä" eli koira juoksee molemmin puolin hakualuetta äijältä äijälle keskilinjan ylittäen. Hmm, onpa vaikea selittää. No summa summarum, pitää alkaa enempi monipuolistaa harjoituksia. Ainiin ja ilmaisustakin puhuttiin, et hyvä olisi nyt tosissaan aloittaa ilmaisutreenit ja alkuun niitä näytölle juoksuja. Ehtisi vaan kaikkea, tällä hetkellä pääpaino on kuitenkin tokossa ja taipparitreeneissä, koska menin ilmoittamaan Oivan toukokuun puolivälin taipumuskokeeseen. Hui!

Toisella kierroksella taidettiin muistaakseni ottaa jokunen yliheitto. Lisäksi harjoitus, jossa Oivan piti edetä syvällä viidessä kympissä hakurataa ja maalimies tulee vastaan kunhan etenee. Oli tosi vaikeaa Oivalle, mutta toisaalta näitä ei ole koskaan ennen tehty. Oiva olisi tahtonut joka kerta piston tehtyään palata keskilinjalle, lopulta tehtiin niin että jätin Oivan sinne noin 30 metrin syvyyteen ja keskilinjalta lähetin sen etenemään hakualuetta. Saaatiin tämäkin tehtävä onnistumaan. Paikallaan istuminen metsässä usean kymmenen metrin päässä oli vaikeaa ja menikin vähän paikallaan istumisen hinkkaamiseksi. Toisella kerralla kun minun piti jättää Oiva istumaan, Kaisa piti siitä kiinni, ettei mene ihan istumisen treenaamiseksi koko hakutreeni. Treenattavien listalle siis istuminen yksin metsässä :D Lisäksi sain seuruuttaa Oivaa vapaana metsässä niin, että se luopui äijistä, keskittyi minuun edes kaksi metriä ja sitten pääsi jatkamaan hakua. Se oli vielä vaikeampaa kuin istuminen. Puhuttiin, että hallinta pitää ottaa nyt heti mukaan treeneihin. Oivalla on jo vahva halu etsiä äijiä, joten se tuskin vähenee, vaikka vähän vaatisikin minun kanssa työskentelyä välillä. Haun tulisikin olla yhteispeliä. Koira tulisi opettaa ajattelemaan, että äijät löytyy nimenomaan yhteistyössä ohjaajan kanssa ja ohjaajan avulla. Ei niin, että ohjaajaa pitää välillä totella jotta pääsee yksin metsästämään äijiä. Hmm. Tässä kohtaa on vielä parantamisen varaa. Tällä hetkellä välillä tuntuu, että minä olen vain väline jolla saa sitä mitä haluaa. Pitäisi suunnitella sellaisia harjoituksia, joissa selkeästi minun neuvoja kuuntelemalla löytyy maalimies. Toisaalta Oiva ei pahemmin kyseenalaista esimerkiksi luoksetulokäskyjä hakualueella, eikä ole liiankaan itsenäinen. Lohduttavaa oli kuulla, että Oiva on ikäisekseen aivan riittävän hyvässä hallinnassa! Heh.

Muuta ei nyt enää näin keskellä yötä saa mieleen, mutta eiköhän tässäkin ole jo tekstiä riittämiin. Hauska sitten palata näihin myöhemmin! Loppuun vanhoja kuvia eräältä talviselta peltoreissulta. Epätarkkoja lähes kaikki, en vaan hallinnut siskon kameran uutta objektiivia. Näkee niistä nyt kuitenkin, kuinka kaunis ja elegantti voi rapainen labradorinnoutaja olla juostessaan pellolla hullunkiilto silmissään!