Kohti taippareita

Käytiin tuossa keskiviikkona Ninan ja Jennin sekä koirien kanssa treenaamassa nomea. Tällä kertaa Nina oli tuonut mukanaan riistaa, jota pojat eivät olekaan hetkeen nähneet.

"Olisko jotain hommia vai pitääkö tässä nyt kauan
vielä malttaa?!"

Alunperin piti tehdä hakua kahdella kahdella linnulla, variksella ja lokilla. Mukaan oli kuitenkin epähuomiossa tullut Ninan pakkasesta varis ja kani, joten tehtiin hakualue näillä ja lisäksi vietiin alueelle kaksi kanidamia. Olin ollut ennen treeniä noin puolen tunnin lenkillä Oivan ja Floran kanssa ja Oiva oli saanut juosta sydämensä kyllyydestä. Silti hakualueelle kävely meinasi tuottaa vaikeuksia, olihan se nyt jo aikoja sitten haistanut mitä hommia tänne oltiin tänään tultu tekemään. Vaadin kuitenkin hallittua kävelyä "täällä" käskyllä, kriteerinä nenä ylhäällä minun lähellä vasemmalla puolella kävely. Muutamia kertoja jouduin huomauttamaan, mutta ihan ok tuo meni. Hakuun Oiva lähti hyvin. Samantien "etsi" käskyn saatuaan se laski nenänsä maahan ja alkoi hommiin. Vauhtikin oli sopivan rauhallista. Sellaista vauhtia jossa voi tarkkaan käydä läpi hakualuetta eikä vaan juosta päämäärättömästi ja tuurilla osua linnulle. Oikein hyvä! Pian Oiva löysikin jo muistaakseni ensin kanin ja sitten variksen. Variksen kanssa kävi alkuun joku hämy, katseltiin sieltä kauempaa että nyt se varis taisi löytyä, mutta Oiva tuli kuitenkin tyhjänä takaisin. Mietin jo, että eikö se meinaa minulle palauttaa vaan touhuaa omiaan. Pohdinnan jälkeen tultiin kuitenkin siihen  tulokseen että Oiva oli juossut ohi linnusta eikä ollut ensin huomannut sitä. Vaikea nähdä välillä mitä sielä kauempana tapahtuu. Erittäin positiivista näin talven riistatauon jälkeen oli todeta, että heti riistan löydyttyä ensimmäinen ajatus olin minä, ei tullut teinille mieleen lähteä jatkamaan jäljestystä tai omia saalista. Käteen saakka ei vielä tosin tuonut, jäi siihen ympärille pyörimään kovin ylpeänä. Enpä jäänyt noista palautuksista nyt nillittämään, koska muuten Oiva teki superhyvin hommia. Ja taippareissa olisi ollut ihan hyväksytty suoritus. Muutenkin noita palautuksia pitäisi ottaa ihan dameillakin treeniohjelmaan. Varsinkin jos vauhtia on enemmän niin mielellään tuo juoksisi mukavahingossa ohi. Pitäisi saada se nopea palautus, josta palkaksi pääsee tekemään lisää, koska sitähän Oiva haluaa. Annan myös toisiaan namia Oivalle kun treenaataan nomea, mutta tuolla se paras palkka taitaa kuitenkin olla takaisin hommiin pääseminen.

Silmät kiinni palautus!

Lopuksi tehtiin vielä jälki kanilla. Oiva on muistaakseni kerran aiemmin tehnyt tuollaisen pidemmän kanijäljen viime syksynä. Se oli silloin sairaslomalla ja liinassa, koska vapaana juokseminen oli kielletty. Nyt sen pystyi päästämään vapaaksi, niin kuin taippareissa jälki oikeasti tehdään. Oiva lähti hyvin jäljelle, juoksi vähän sellaista siksakkia siinä jäljen päällä, mutta kuitenkin jälkeä seuraten. Jälki oli tehty omenatarhaan, jossa näki hyvin missä Oiva kulkee. Ensin se juoksi ohi jäljen päähän jätetystä kanista, mutta huomasi pian jäljen loppuneen ja palasi takaisin jäljelle. Jokusen kymmentä metriä se juoksi paluujälkeä, mutta kääntyi takaisin, jälejsti kanilla ja tuli vauhdilla meidän luokse. Kirjaimellisesti meidän, koska taaskaan palautusta ei voinut tehdä suoraan minulle, vaan kanin kanssa piti jäädä siihen ympärille pyörimään. Kehuin kuitenkin Oivaa, lopulta vaadin sen luokse, otin välissä kanin ja annoin takaisin kantoon. Ajatuksena "vaikka hetkeksi luovut saaliista saat sen takaisin". Onko tässä nyt sitten sitä yhteistyön parantamisen varaa, olisihan se kiva jos koira toisi saaliinsa halukkaasti suoraan minun käteen? Vähän tarkkuutta olisi tuohon jäljelle hyvä saada, niin ei menisi ohi juoksemiseksi. Toisaalta sinnikkyys oli plussaa, vaikka se jälki hetkeksi hävisi niin Oiva jatkoi hommia.

Erittäin onnistuneet treenit siis kaikenkaikkiaan. Palautukset treenin alle tavallisilla ja kaninkarvadameilla. Erittäin hyvä tsekkaus tähän kauden alkuun, miten riistan kanssa treenaaminen toimii tauon jälkeen ja missä parantamisen varaa.  Seuraavaksi pitäisi tehdä hakua useammalla variksella ja mennä myös vieraisiin paikkoihin enemmän treenaamaan. Toukokuun puolivälissä olisi Auran Nuuskuilla taipparit ja olihan siinä treenien jälkeen jo vähän puhetta, että milloinkas se ilmoittautuminen alkaa (huhtikuun alkupuolella). Vesinoudot tuskin tulee olemaan ongelma, kerran tuo jo helmikuussa kävi meressä uimassa. Vähän kyllä tekisi mieli meidät jo ilmoittaa, mutta vielä ehtii pari viikkoa miettiä ja treenata.

Ps. Kaikki postauksen kuvat (c) Jenni Spring ja upeasta uudesta kansikuvasta kiitos Janina Rand!