lauantai 16. toukokuuta 2015

Taipparitunnelmissa

Onpas kiirettä pitänyt. Olen ollut nyt viime viikot työharjoittelussa ja aika vaan menee niin nopeaan. Varsinkin tuollaisessa iltavuoropainotteisessa työssä tuntuu, ettei aikaa jää oikein mihinkään muuhun kuin työssä käymiseen. Toisaalta nautin opiskelusta, joten ei tässä ole mitään valittamista. Silloin kun ollaan ehditty, ollaan pääasiassa treenattu tokoa tai tehty taipparitreeniä. Olisi vaikka mitä kirjoitettavaa tokoiluistakin, esimerkiksi pari viikkoa sitten alkaneesta Labradorikerhon tokon valmennusryhmästä ja muutenkin viimeaikaisista treeneistä. Nyt kuitenkin eniten päässä pyörii taipumuskoe, se on nimittäin jo huomenna!

Ollaan tehty tässä nyt viime viikkojen sisään muistaakseni kolmet treenit taippareita silmällä pitäen. Kaikki ovat menneet ihan kivasti. Oiva tekee rauhallista hakua, löytää hienosti linnut ja palauttaa hyvin. Alkuun jäi välillä hetkeksi haistelemaan lintua ennen palautusta, viimeisimmissä treeneissä pääasiassa taisi napata melkein kaikki heti kantoon. Käteen saakka noita lintuja olen valitettavasti saanut vain harvakseltaan, mutta ei olla tästä lähdetty tekemään numeroa. Taippareissahan kai periaatteessa riittää, että koira tuo sen riistan siihen hollille. Minun mielestäni Oiva on toiminut alusta saakka kivasti näissä treeneissä, mutta se on saanut treenien myötä myös lisää varmuutta tekemiseensä. Viimeisimmät treenit tehtiin viime viikolla ja ne sujuivat niin hyvin, etten enää halunnut tällä viikolla ottaa uutta treeniä. On tärkeää, että molemmille (tai ainakin mulle!) jäi viimeisestä treenistä hyvä fiilis. Viimeisimmässä treenissä tehtiin peräkkäin sekä vesinouto että haku. Ainoa mitä Oivan kanssa ei ole nyt tehty, on vesinouto niin, että lokki olisi heitetty veneestä. En silti usko, että se tulee kokeessa olemaan ongelma. Onhan tuo muuten tottunut veneisiin.

Olen itse ollut katsomassa taippareita vain kerran. Pitäisi muistaa, ettei taipumuskoe ole kilpailu, vaan testi jossa testataan koiran käyttöominaisuuksia. Tämän pitäisi olla koiralle aivan luontaista ja rotumääritelmän mukaiset käyttöominaisuudet omaavan koiran pitäisi läpäistä testi helposti. Oivallahan on taipumuksia, se on selvä. Lisäksi meidän yhteistyö tuntuu pelaavan nykyisin ihan kivasti. Kuitenkin miettii, että entä jos se vaikka reagoikin minun jännitykseen ja alkaa epäröimään? Tai päättää pöllöillä jotain omiaan ja jatkaa vaikkapa jäljestystä riistan löydettyään, palauttamatta ensin minulle. Vielä ei oikeastaan ole onneksi jännittänyt, mutta kai sitä huomenna vielä ehtii pienen jännityksen itselleen kehittämään. Onhan tämä kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen "kisatilanne". Toisaalta näiden riistahommien pitäisi olla sillä niin veressä, että se suorittaa tehtävät helposti huolimatta minun jännittelyistä, eikö? Tähän saakka Oiva on ainakin tehnyt ihan "taipparikelpoisia" suorituksia, joten miksei huomennakin? Pitää myös koittaa muistaa, ettei huomenna olla menossa tokokokeeseen, joihin osallistumisesta itsellä on enemmän kokemusta. Saan siis puhua koiralla myös suorituksen aikana ja liikkua ilman liikkeenohjaajan käskytystä. Kuulemma se tuomari sitten sanoo, jos liikaa liikkuu tai muuten elämöi.

Vielä pitäisi laittaa reppuun onneksi jo valmiksi kaivetut rokotuskirja ja rekkari sekä vesikuppi ja noutajahihna. Oiva ei taida muita varusteita tarvita. Itselle mukaan sopivat vaatteet (kiitos Milla :D), treeniliivi, pilli ja kumisaappaat. Ja ainiin se varis, sitä en ole muistanut ottaa edes sulamaan pakkasesta. Ollaan vasta iltapäiväryhmässä, mikä on hyvä asia. Lähdetään aamulla Tertun ja Mileyn kanssa kimppakyydillä siinä ysin maissa. Ehditään mennä rauhassa ja ajoissa paikalle, katsoa muutaman koirakon suoritus ja lämmitellä omat koirat. Kello näyttää taas jo melkein huomista päivää. Nyt kipin kapin nukkumaan, jotta ollaan edes jokseenkin pirteitä huomisaamuna. Koirat tosin taisivat ottaa jo varaslähdön. Hyvillä mielin siis huomiseen.

Tässä pikkupenneli taitaa kantaa elämässään ekaa kertaa kania.
Nyt se osaa jo jäljestää sen tosi hienosti!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti