Rauman nomepäivä

Viime viikonloppu olikin kovin nomepainotteinen. Lauantaina tehtiin taipparetreeniä kasvattaja Ninan vetämänä ja sunnuntai vietettiin Raumalla Oivan isän Patun omistajien kutsumana treenaten. Paikalla olivat Oivan veljet Elmo, Rolle ja Köli sekä isä Patu omistajineen. Treenejä seurailemassa olivat Eddie ja Flora.

Lauantaina tehtiin hakuruutua variksilla ja lokeilla. Tehtiin ihan uuteen paikkaan ja hakuaelue oli melko vaikeakulkuinen ja suurempi, mitä taippareissa hakuaelue tulee kuulemma olemaan. Tämän hakualueen koko oli ilmeisesti noin alokasluokan tasoa. Oiva teki töitä ihan ok. En nyt muista enää tarkalleen kuinka monta lintua haki, mutta etsi kuitenkin hakuaelueella ihan hyvin ja palautti linnut minun lähistölle, tosin ei käteen saakka kuin yhden. Jotenkin nyt kun nuo hakualueet on kasvaneet, niin Oivalle on tullut epävarmuutta siihen hakuun ja se olikin melko hitaahko ja kyselevä. Toisaalta hyvä, että etsii rauhassa eikä vain koohota ympäri hakualuetta. Jotenkin se oli kuitenkin erilainen kuin aiemmin riistalla tehdyssä haussa (näitä tehty tosin vähän) tai dameilla tehdyssä haussa. Pääasiassa olin kuitenkin tyytyväinen, kyllä ne linnut sieltä löytyivät. 

Sunnuntaina tehtiin myös hakuaeluetta ensin, tosin tällä kertaa dameilla. Alue oli pienehkö metsikkö peltojen välissä, tosin suurin hakuealue jota Oivalle on koskaan tehty. Vietiin alueelle kahdeksan damia, joista Oiva palautti viisi ja lopetettiin siihen. Sillä ei meinannut varmaan ihan puhti riittää ja se alkoi epävarmaksi, kyseli jonkun verran minulta ja alkoi jopa syödä ruohoa kesken tehtävän. Minusta se vaikutti taas oudolta, aiemmin se on ollut jotenkin enemmän töissä, nyt enempi kaffella. Jotenkin se liikkui tosi epävarmasti sielä metsässä, vaikkakin löysi ne viisi damia ja palautukset olivat tosi hyviä, kaikki damit sain käteen saakka. Damien kanssa olen vaatinut, että palautetaan käteen saakka ja jos pudottaa niin nostaa uudelleen. Palkkiona on toiminut pääasiassa takaisin hakuun pääseminen, tosin nyt ei kyllä tuntunut siltä, että Oiva olisi edes erityisesti sinne hakumetsään takaisin hinkunut. Aiemmin olen joutunut vähän jopa jarruttelemaan Oivaa ja ajatus on ollut tyyliin "palautus ja perusasento josta palkaksi hakuun pääseminen". Treenin jälkeen mietittiin siinä sitten miksi Oiva oli vähän erilainen. Mietin, että eikö se vaan nyt pidä enää tuota hakua tärkeänä ka kivana vaan tekee mieluummin täysiä esimerkiksi linjatreenit, jotka ehkä ovat sen mielestä juuri nyt hauskempia. Toisaalta Oivan käytös on varmasti eniten epävarmuutta, koska nämä kaksi hakua ovat olleet nyt selkeästi vaikeimmat tähänastisista. Noh, ei se haku täysin huono ollut. Oiva ei myöskään ole kovin ilmavanuinen, niin sille pitää nyt vaan saada lisää itsevarmuutta sinne hakuruutuun ja ajatusta siitä, että siihen omaan nenään ja tuuleen kannattaa luottaa. Samantyyppistä treeniä siis kuin henkilöhakuun, etsittävä kohde on vaan eri. Suunniteltiinkin kasvattajan kanssa vielä illalla facen välityksellä tulevia treenejä ennen taippareita, jotta saadaan nyt varmuutta siihen tekemiseen. Minäkin tarvitsen nyt varmuutta, jottei jännitä sitten ihan ylettömästi taippareissa.

Haun lisäksi tehtiin erityyppisiä eteenlähetyksiä + lähihakua ja tehtiinpä kertaalleen oikealle lähetyskin, vaikka näitä ei olla nomessa vielä ehditty treenata. Kaikki linjat tehtiin motivoituna, joten ihan kivasti sujuivat. Hauskin ja haastavin oli linjatreeni, jossa vaikeammassa harjoituksessa yhdistyivät sekä hajualueen (paikka, jonne koira lähetettiin ensin helpommassa linjaharjoituksessa) ja ojan ylitys. Pitää alkaa tehdä eteenmenoja myös haastavammissa maastoissa ja etenkin niin, ettei lähetyspaikassa ole mitään kiintopistettä. Nyt Oiva osaa lähteä ilman motivointia melko hyvin pellon reunaan, jossa muutamia puita muttei esimerkiksi kohti "tyhjää" peltoa. 

Makkaratauon jälkeen päivän päätteeksi tehtiin vielä kanijälki. Se sujui Oivalta hyvin ja se jäljesti jälkitarkasti kanille saakka. Ihan lopussa se taisi mennä vähän jäljen yli, mutta palasi takaisin jäljelle ja löysi kanin. Tuli helpottunut olo, ainakin yksi osio taippareista tuntuu sujuvan ilman ongelmia vieraassakin paikassa! Vielä ei ole muuten tullut varmuutta päästäänkö taipumuskokeeseen, siispä odotellaan.

Kuva Tomi Härkönen

Kuva Nina Remes

Kuva Tomi Härkönen

Kuva Tomi Härkönen

Kuva Nina Remes

Nose work kuulumisia

Me täällä odotellaan jo kovasti vepekauden alkua.
Enää reilu viisi viikkoa ensimmäisiin treeneihin!

Ajattelin kirjoitella vähän ylös miten meidän hajuerottelu ja nose work treenit edistyy. Ongelmahan tämän harrastuksen kanssa on se, että ei oikein ole ollut tarpeeksi aikaa treenata näitä hajuerottelujuttuja ja se luonnollisesti vaikuttaa edistymiseen. Mutta mitäpä tuosta, tärkeintä on hauskuus ja mukava yhdessä tekeminen!

Ollaan pääasiassa luovuttu jo lasipurkeista. Pari kertaa olen antanut purkista sen eukalyptuksen lähtöhajun. Varsinkin kurssilla jos Oiva on suoraan autosta otettaessa ollut vähän häslä, niin lähtöhajun antaminen ja sen ilmaisusta muutama kerta palkkaaminen on auttanut fokusoitumaan siihen mitä ollaan tultu tekemään. Edelliskerralla tehtiin treeneissä laatikkoetsintää. Laatikoita on siis useita rivissä ja yhdessä näistä haju. Huomattiin, että laatikkoetsintää oli helpompi tehdä järjestelmällisesti laatikko kerrallaan, jos koirat olivat kytkettynä. Suurin haaste oli saada koira järjestelmällisesti tarkistamaan jokainen laatikko, eikä esimerkiksi labradorimaiseen tyyliin (meidän koko treeniporukka on labukoita) noutaa laatikoita tai jyrätä koko vartalolla häntä onnesta heiluen ne sekaisin. Heh.

Oiva osaa tällä hetkellä ilmaista oikean hajun hyvin rivissä olevista purkktelineistä. Olen nyt kotona muutamaan otteeseen treenannut laatikkoetsintää niin, että olen teipannut pillin sisälle laitetun hajustetun topsipuikon pään kiinni noihin minun lasipurkkitelineisiin. Olen siis poistanut purkit, mutta pitänyt vielä telineet, jottei tehtävä vaikeudu heti liikaa. Toisaalta minun ei ole tullut myöskään hankittua varsinaisia laatikoita etsintää varten, joten purkkitelineet ovat saaneet toimittaa "laatikoiden" virkaa. Rivissä olevien telineiden lisäksi olen levittänyt kaikki kuusi purkkitelinettä pitkin olohuonetta, jotta Oiva on saanut tehdä laajempaa etsintää vähän huone-etsinnän tyyliin. Seuraavaksi pitäisi ruveta häivytttämään telineitä ja teipata pillin sisällä oleva hajustettu topsipuikko esimerkiksi tuoliin tai hyllynreunaan. Seuraavalla kurssikerralla treenataan todennäköisesti jo ajoneuvoetsintää ulkona. Pitää tosiaan treenata sitä ennen ilman purkkitelineitä, jottei tule liian monta muuttujaa kerrallaan.

Haasteeksi hajuerottelussa on nyt kehittynyt väärien ilmaisu. Oiva tietää kyllä mitä sen kuuluu etsiä, mutta vähän niin kuin kokeilee onneaan jos vaikka väärien ilmaisemista kuitenkin saisi palkkaa. Palkkaahan se ei ole koskaan saanut väärien ilmaisusta, mutta toki ollaan treenattu silloin alussa pelkän tyhjän purkin ilmaisua ennen kuin lisättiin haju. Aiemmin ei olla puututtu väärien ilmaisuun vaan jätetty ne huomiotta, mutta viime treeneissä alettiin Annan ohjeilla sammuttaa väärien ilmaisua. Oiva saattoi meinaan istua monta kertaa putkeen väärille laatikoille ja katsoi minua sen verran vakuuttavasti tyyliin "tässä se haju on",  etten enää itsekään osannut sanoa onko se väärällä vai ei. Luulin muutenkin tietäväni Oivan eleistä milloin se on hajulla, mutta nyt kun ollaan hallilla treenattu niin etten ole tiennyt missä haju on, en ole osannut erottaa väärien ilmaisua oikeista. Sen verran vakuuttavasti tuo Oiva niitä vääriä ilmaisee. Väärien ilmaisua alettiin sammuttaa niin, että aina kun Oiva ilmaisee väärän, avustaja ottaa oikean hajun pois. Kun Oiva jatkaa haistelua, oikea haju laitetaan takaisin lattialle. Kun Oiva ilmaisee oikein, se saa palkan. Tämä harjoitus tuotti mielestäni jo samantien tuloksia ja loppua kohden Oiva ilmaisi pääasiassa vain oikeaa. Pitää treenata näitä myös nyt kotona, jotta Oiva oppii ettei väärien ilmaisusta tapahdu muuta kuin oikein tekemisen mahdollisuuden poistuminen. 

Tälläistä lyhyesti tällä kertaa. Florakin on muuten treenannut kotona hajuerottelua, treenataan sen kanssa nyt kahdella lasipurkilla jossa toisesssa eukalyptus. Hyvää eläkeläispuuhaa vanhalle rouvalle. Huomenna onkin kiva päivä tiedossa, kun mennään Raumalle treenaamaan Oivan veljesten Elmon, Rollen ja Kölin sekä poikien isän Patun ja enon Eddien kanssa. Alla puhelinkuvat meidän hienoista purkkitelineistä, jotka Jesse nikkaroi meille. Ovat olleet tosi tukevat ja "labradorinkestävää" mallia!

Äijiä metsässä - hakupäivä

Käytiin pari viikkoa sitten Oivan kanssa Koirataidon hakutreenipäivässä, kouluttajana Kaisa Hilska. Oli kiva päästä seuraamaan kokeneempien koirakoiden treenejä ja harjoitella omia vielä melko alkeellisia maalimiestaitoja eri koirille. Taisi kaikki muut kurssipäivän koirat olla erirotuisia paimenia. Käytiin alkuun pihalla läpi jokaisen koirakon sen hetkinen treenitilanne ja tavoitteet treenipäivälle. Kerroin Kaisalle, että Oivalla on ollut syksyllä hausta taukoa, mutta nyt alkuvuonna ollaan ehditty ottaa muutamat treenit alle. Alkuvuoden treeneissä ollaan tehty risteilyä 50 metrin syvyyteen maalimiesten ollessa kyykyssä, muttei varsinaisesti täysin piilossa. Joskus viime kesänä ollaan tehty tiellä olevaa mökkikylää, muttei pitkään aikaan. Ilmaisua treenattu pari kertaa kokeilumielessä. Asetin päivän tavoitteeksi saada lisää vinkkejä haun treenaamiseen ja siihen, miten lähteä treenaamaan eteenpäin uusia juttuja.

Koska olen niin huono päivittelemään blogia, niin en tiedä olenko muistanut blogin puolella mainita, että viime loppuvuodesta Oivan emän Seran omistaja Minna kävi Turussa meille kouluttamassa hakua. Yhtenä iltana oli teoriaa ja toisena mentiin Raisioon treenaamaan. Tehtiin ekaa kertaa näytölle juoksuja ja ilmaisun alkeita sekä vähän niinkuin vapaahakua, missä Oiva sai ilmavainulla hakea puun juurelle piiloutuneen maalimiehen.

Kuva Minnan hakutreeneistä. 

Jenni palkkaa Oivaa ilmaisusta.

 Takaisin hakupäivään. Treenimetsä oli vajaan ehkä puolen kilometrin päässä autoista ja otettiin vuorotellen koirat treenaamaan. Menin ajoissa jo ennen Oivan vuoroa kävelyttämään sitä, jotta saisin hyvin lämmiteltyä ja otettua vähän tokoa siinä. Tehtiin muutamat perusasennot, maahanmenot ja luoksarit siinä alle. Tuossa tokoa tehdessä sain vähän kontaktia Oivaan, kun se meinasi vähän ruveta kulkemaan nenä edellä ja korvat lukossa siellä uusissa Paattisten ihanan tuoksuisissa maastoissa. Vähän mua mietitytti, että mahtaako Oiva ihan uudessa paikassa tietää mitä ollaan tultu treenaamaan, kun näitä lajeja on tässä ollut treenin alla useampia. Toisaalta hetsasin sitä siinä alkuun "mennään etsii äijä" ja sillä oli ne omat oranssit valjaansa ja pk-liivi. Oltiin melko ajoissa jo kävelty ja tehty tokot, joten jäi aikaa treenata myös sitä rauhassa odottelua, mikä ei todellakaan ole Oivan vahvuus. Hauskasti siinä metsän reunalla pellolla odotellessa Oiva sai yhtäkkiä vainun hakumetsästä tuulen mukana ja jätkän ilme muuttui kuin älynväläyksenä "ai siellä piileskelee äijiä!". Heh, lutunen pikku ajattelija. Kun lähdettiin kävelemään metsään, ei kyllä todellakaan ollut enää epäselvää mitä sinä pilvisenä, muttei onneksi sateisena sunnuntaina oltiin treenaamassa.

Hmm, kun vielä muistaisi mitä kaikkea tehtiin. Tähän väliin on pakko sanoa (jos nyt sattumoisin joku kokeneempi hakuilija sattuu tätä lukemaan), että olen vielä tosi aloittelija tässä lajissa. Kaisan vinkit olivat tosi hyviä, mutta olen saattanut tulkita osan niistä eri tavalla tai en ole edes ihan kaikkia juttuja ymmärtänyt. Eli jos täällä tekstissä on jotain kummallisuuksia, niin ei johdu missään tapauksessa kouluttajasta, vaan vielä ihan vihreästä ohjaajasta joka ei pysty sisäistämään uusia juttuja tai tajuaa ne väärin. Nojoo. Asiaan. Otettiin ensimmäiseltä piilolta pressun alla piilossa olevalta maalimieheltä ilmavainu (tai ainakin yritettiin ottaa, menin molarille ihan tyhmästi väärästä suunnasta tuuleen nähden) ja lähetin keskilinjalta. Oiva teki suoran hyvän piston, oli kuulemma hiukan säpsähtänyt pressun alta tulevaa maalimiestä. Toinen pisto vasemmalle, mm suurin piirtein 50 metrissä, kaarsi oikeaan koska tuuli sinne päin, mutta vainun saatuaan palasi vasemmalle ja löysi äijän. Kolmannella pistolla maalimies piilossa kevythäkissä ehkä 40 metrissä. Lähti ok, mutta haahuli jonkun aikaa kunnes löysi. Lisäksi tehtiin muistaakseni yksi tai kaksi yliheittoa, eli jätin Oivan keskilinjan toiselle puolelle istumaan, siitä itse keskilinjalta kutsuin Oivan ja lähetin lennosta käskyllä äijä. Kivasti jatkoi suoraan, jos muistin pitää itse rintamasuunnan eteenpäin. Yksi mm oli korkeamman kiven päällä makaamassa, ja Oiva sai hyvin vainun. Pääasiassa tässä ensimmäisessä setissä nyt huomasi, että Oivan vaikea juosta tarpeeksi syvälle suoraan, kun ei saakaan näköyhteyttä äijään ja eikä heti ilmanvainua. Hyväksi vinkiksi sain pitää lähettävää kättä osoittamassa eteenpäin vielä Oivan ohitettua minut melko pitkäänkin. Kun Oiva haahuilee etsien metsässä, se vilkaisee välillä minua ja voi ottaa eteenpäin menoavun minun käden suunnasta.

Siinä lounastauolla käytiin läpi kaikkien koirakoiden suorituksia. Oivalle pitäisi saada nyt vahvemmaksi suoraan syvälle hakualueen reunalle saakka juoksemisesta sekä visio siitä, että maalimies löytyy, kunhan juoksee eteenpäin, niin haju tulee vastaan. Vähemmän näkyvillä olevia maalimiehiä ja lisää ilmavainuharjoituksia. Näihin saatiin ohjeeksi käydä ensin ottamassa haju piilossa olevasta maalimiehestä,  sitten palataan keskilinjalle lähettämään koira. Tällöin pitäisi tulla suora pisto, koska koiralla jo visio maalimiehestä. Lisäksi täytyy harjoitella, että myös siellä 50 metrin syvyydessä voi edetä rataa eteenpäin. Pian voisi siirtyä tekemään tyhjiäkin pistoja, mutta sitä ennen treenattava yliheittoja. Tällä hetkellä Oiva etsii kyllä sinnikkäästi, mutta haku vähän sellaista risteilevää eikä syviä suoraviivaisia pistoja ja selkeää etenemistä. Puhuttiinkin siinä, että voi osittain johtua nometreeneistä. Sielä hakualueella koiran kuuluu etsiä riistaa tai dameja vähän eri tyylilllä, vaikka sinänsä on ihan sama etsitäänkö tässä nyt ihmisiä tai riistaa. Oiva käyttää kuitenkin nenäänsä hyvin ja ollaan tehty hyvät pohjat haulle treenaamalla pääasiassa sitä "risteilyä" eli koira juoksee molemmin puolin hakualuetta äijältä äijälle keskilinjan ylittäen. Hmm, onpa vaikea selittää. No summa summarum, pitää alkaa enempi monipuolistaa harjoituksia. Ainiin ja ilmaisustakin puhuttiin, et hyvä olisi nyt tosissaan aloittaa ilmaisutreenit ja alkuun niitä näytölle juoksuja. Ehtisi vaan kaikkea, tällä hetkellä pääpaino on kuitenkin tokossa ja taipparitreeneissä, koska menin ilmoittamaan Oivan toukokuun puolivälin taipumuskokeeseen. Hui!

Toisella kierroksella taidettiin muistaakseni ottaa jokunen yliheitto. Lisäksi harjoitus, jossa Oivan piti edetä syvällä viidessä kympissä hakurataa ja maalimies tulee vastaan kunhan etenee. Oli tosi vaikeaa Oivalle, mutta toisaalta näitä ei ole koskaan ennen tehty. Oiva olisi tahtonut joka kerta piston tehtyään palata keskilinjalle, lopulta tehtiin niin että jätin Oivan sinne noin 30 metrin syvyyteen ja keskilinjalta lähetin sen etenemään hakualuetta. Saaatiin tämäkin tehtävä onnistumaan. Paikallaan istuminen metsässä usean kymmenen metrin päässä oli vaikeaa ja menikin vähän paikallaan istumisen hinkkaamiseksi. Toisella kerralla kun minun piti jättää Oiva istumaan, Kaisa piti siitä kiinni, ettei mene ihan istumisen treenaamiseksi koko hakutreeni. Treenattavien listalle siis istuminen yksin metsässä :D Lisäksi sain seuruuttaa Oivaa vapaana metsässä niin, että se luopui äijistä, keskittyi minuun edes kaksi metriä ja sitten pääsi jatkamaan hakua. Se oli vielä vaikeampaa kuin istuminen. Puhuttiin, että hallinta pitää ottaa nyt heti mukaan treeneihin. Oivalla on jo vahva halu etsiä äijiä, joten se tuskin vähenee, vaikka vähän vaatisikin minun kanssa työskentelyä välillä. Haun tulisikin olla yhteispeliä. Koira tulisi opettaa ajattelemaan, että äijät löytyy nimenomaan yhteistyössä ohjaajan kanssa ja ohjaajan avulla. Ei niin, että ohjaajaa pitää välillä totella jotta pääsee yksin metsästämään äijiä. Hmm. Tässä kohtaa on vielä parantamisen varaa. Tällä hetkellä välillä tuntuu, että minä olen vain väline jolla saa sitä mitä haluaa. Pitäisi suunnitella sellaisia harjoituksia, joissa selkeästi minun neuvoja kuuntelemalla löytyy maalimies. Toisaalta Oiva ei pahemmin kyseenalaista esimerkiksi luoksetulokäskyjä hakualueella, eikä ole liiankaan itsenäinen. Lohduttavaa oli kuulla, että Oiva on ikäisekseen aivan riittävän hyvässä hallinnassa! Heh.

Muuta ei nyt enää näin keskellä yötä saa mieleen, mutta eiköhän tässäkin ole jo tekstiä riittämiin. Hauska sitten palata näihin myöhemmin! Loppuun vanhoja kuvia eräältä talviselta peltoreissulta. Epätarkkoja lähes kaikki, en vaan hallinnut siskon kameran uutta objektiivia. Näkee niistä nyt kuitenkin, kuinka kaunis ja elegantti voi rapainen labradorinnoutaja olla juostessaan pellolla hullunkiilto silmissään!