torstai 24. syyskuuta 2015

Herätys blogikoomasta

Kaikki postauksen kuvat toukokuisista taippareista. (c) Janina Rand

Oikein säikähdin huomatessani, että viimeisin päivitys blogissa on toukokuulta. Mulle taisi iskeä tuossa kesän korvalla oikea tietokonekammo, enkä ole niin kovin paljoa koneella kesän aikana ollut. Sosiaalisessa mediassa kyllä ja netissä muutenkin, mutta puhelimen kautta. Jotenkin kun sitä konetta saa koko ajan opiskeluissa käyttää, niin välillä haluaa ottaa vähän etäisyyttä tuohon mustaan rumilukseen (joo-o, haluaisin uuden koneen..). 

 Kesän aikana on tapahtunut vähän kaikenlaista. Ollaan treenattu pääasiassa tokoa, nomea ja vesipelastusta joista tietysti pääpaino lajissa vepe, koska sen kausi on muutenkin näin suomessa niin lyhyt. Vepen saralla tavoitteet tuli saavutettua elokuussa ja vähän enemmänkin. Soveltuvuusluokka suoritettiin elokuun puolivälissä (tämä oli se kesän tavoite) ja korkattin vielä kisaura virallisesti elokuun lopulla oman seuran kokeissa saaden lauantailta tulokseksi ALO1 ja sunnuntailta ALO2. Teen myöhemmin ihan oman postauksen noista vepeilyistä. 

Tokon saralla on kesällä ollut ryhmätreeneissä vähän hiljaisempaa. Vuorotöissä kesän olleena harvemmin ehti osallistua kimppatreeneihin, pääasiassa siis itseksemme ja muutamien treenikavareiden kanssa ollaan treenailtu. Kisamaisia tehtiin jonkun verran silmällä pitäen meidän ekaa "koitosta" eli Auran Nuuskujen syysmöllejä, joissa startattiin elokuun loppupuolella. Mölleissä haasteensa toi meidän pitkän ajan ongelma maahanmenot (tämäkin asia varmaan vaatii jo oman postauksensa..) ja sen takia nollailtiin/saatiin huonoja pisteitä monesta liikkeestä. Mutta se päätavoite, eli yhdessä tekeminen ja mun kanssa oleminen onnistui. Ei ollut kertaakaan sellainen olo, että olisi tarvinnut huolehtia pysyykö Oiva messissä tai reagoiko se itselleen tyypillisellä melko voimakkaalla tavalla johonkin häiriöön. Me tehtiin se kisasuoritus yhdessä ja Oiva jaksoi palkattomuudesta huolimatta loppuun saakka. Suorituksen jälkeen ensimmäisestä tunteesta eli pettymyksestä huonosti menneiden liikkeiden takia selvittyäni olin ihan tyytyväinen koko mölliin. 

Nomessa ollaan otettu muutamia treenejä kesän aikana ja käyty kahteen otteeseen myös Katin koirakoululla treenaamassa. Katin koulutukset on olleet hyviä ja ollaan saatu paljon vinkkejä ja ideoita mitä kannattaa treenata. Ehdin jopa jo haaveilla lokakuun nomekokeista josko olisi startannut alokkaassa, mutta ne haaveet ovat siirtyneet ensi keväälle. Meillähän ei tosiaan ollut muita suunnitelmia nomen suhteen kuin taipparit, mutta väkisinkin tästä lajista innostuu kun Oiva tekee niin kivasti hommia ja koulutusapua ja treenikavereita on niin paljon tarjolla. Pakkaseenkin on ilmestynyt niiden muutaman variksen lisäksi myös pari kania, joten kai se taitaa olla menoa nyt tämänkin lajin suhteen :D

Sitten niihin kurjempiin uutisiin. Koko syyskuu onkin mennyt puolilevossa ja rauhassa ottaessa, kun Oiva alkoi syyskuun alussa ontumaa toista takajalkaansa. Se oli pari päivää ihan kolmjalkainen ja pelättiin jo pahinta eli polven ristisiteen repeämistä. Käytiin Vettorissa Karoliina Mikolan vastaanotolla ja hän ei onneksi löytänyt mitään ristisidevammaan viittavaa käsittelyssä tai kuvissa. Oivalta kuvattiin siis selkä ja polvet ja kuvissa kaikki näytti hyvältä. Eniten Oiva reagoi selkään tunnusteltaessa, eli todennäköisesti se on nyt jotenkin jumissa. Nyt parin viikon levon aikana Oiva on alkanut osoittaa paranemisen merkkejä ja ollaan hiljalleen lisäilty liikuntaa ja treenailtukin jo jotain. Fysioterapiaan on aika myöhemmin. Saas nyt nähdä mihin suuntaan tuo menee, tämän takapakin takia tosiaan en ole nyt sen enempää kisahaaveita edes miettinyt tälle syksylle. Sekä nomessa ja tokossa olisi melko paljon treenattavaa jotta saisin meidät koekuntoon. Ja luonnollisesti nyt kun ei pysty täysipainoisesti treenaamaan niin starttaaminen kummassakaan lajissa ei ole todennäköistä. Onneksi niitä kisoja sitten ehtii ensi vuonnakin. Nyt pidetään huoli siitä, että tuo rakas harrastustoveri saa levätä ja toipua rauhassa jumeistaan ja sitten taas tehdään uusia suunnitelmia. Taas voi vain todeta, että se terveys on tärkein ja ilman sitä ei ole oikeastaan mitään muutakaan. 

Ainiin ja mammakoira Flora porskuttaa edelleen mummomaisen hyväntuuliseen tapaansa. Se on saanut treenailla höntsätokoa mielenvirkistykseksi ja uinut melko paljon kesän aikana. Nivelrikon takia nuo jalat välillä vaivaavat, toisinaan on huonompia päiviä, toisinaan parempia. Hassua miten tuo vanhus on ruvennut ottamaan yhä enemmän noita "omia oikeuksia". Toisaalta Flora on niin luotettava ja lähes ajatuksella toimiva, joten ottakaan oikeutensa jättää joskus joku luoksetulokäsky noudattamatta, on se sen jo ansainnut ;) Tarkempiin postauksiin myöhemmin, me lähdetään lenkille!



"Näytän aina niin viisaalta ja älykkäältä" ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti